Marjanpoiminta on Suomessa jokamieheoikeus. Metsästä saa kerätä marjoja ja sieniä omaan käyttöön rajattomasti. Olen itsekin harrastanut marjanpoimintaa ja pidän sitä hyvänä ulkoilutapahtumana ja mielenvirkeyden ylläpitäjänä. Metsä on ollut suomalaiselle aikojen alussa myös ruuan ja elinkeinon lähde.
Suomi elää metsästä. Tämmöinen sanonta oli yleistä vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Suomi kasvoi teollisuusmaitten joukkon metsän avulla. 1960-1970 luvulla metsäteollisuus oli Suomen kivijalka.
Kansalaiset saivat metsästä itsensä lisäksi ruokaa ja sirkushuvia.
Hakkuualuelta löytyi muutaman vuoden jälkeen monesti puolukoita. Puolukka tarvii jokseenkin kuivan kankaan kasvaakseen. Aarniometsästä löytyi mustikoita ja joitan vadelmia tai jopa metsämansikoita.
Tämä poiminta kuuluu jokamieheoikeiteen.
Marjanpoiminta on vähentynyt kansalaisten keskuudessa todennäköisesti kaupungistumisen myötä. Ei kaupungissa asuva ihminen lähde metsää keräämään marjaa. Hän ostaa marjat torilta. Ostaminen onkin helppo tie mutta kyseinen henkilö ei saa metsästä tuotua mielihyvän tunnetta.
Itse olen kerännyt matjoa nuoresta alkaen. Olen aina keräänyt marjoja talven varalle ja sitten myyntiin eli kaupan ja teollisuuden käyttöön. Olen käyttänyt jokamieheoikeutta vuodesta toiseen. Se on minulle elämäntapa.
Nyt marjastukseen on tullut business jokamieheoikeuden rinnalle. Marjabusiness on tullut viimeisen kahdenkymmnen vuoden aikana. Ensin maahan tuotiin joitain venäläisiä poimijoita marjayritysten avuksi. Heille maksettiin hieman palkkaa keräämisestä. En huomioinu tuota toimintaa niin suuresti vielä 1990 luvun aikana. Tuolloin ei vielä puhuttu ulkomaalaisista marjanpoimioista suurella äänellä. Se oli vielä kohtalaisen viatonta puuhaa.
Aikaa tuosta on kulunyt n. 20 vuotta. Marjankeruu on kasvanut kohtuu suureksi elinkeinoksi jokamiehenoikeuden rinnalle. Marjayrityksiä on tullut lisää. Ulkomaalaisia marjanpoimijoita on tullut lisää. Kehitys on mennyt niin pitkälle, että yksin Lapissa on olemassa yrityksiä, jotka tuovat marjanpoimijoita Aasiasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Yksin aasialaisia poimijoita on olevan useita tuhansia. Nämä ihmiset lähtee kauas Pohjolaan keräämään pelkästään marjoja. Tulosta ei ole takuuta, koska marjavuosi on erilainen joka vuosi.
Tänään on uutisoitu ulkomaalasiten marjanpoimijoiden ja heitä kutsuvien yritysten välisistä säännöistä. Käytännön säännöt on olleet marjanpoimintabusineksen alkuajoilta. Kukaan ei ole kyseenalaistanut sääntöja aikaisemmin. Nämä säännöt on hyvä kaydä läpi. Jokamiehenoikeus on kaikilla poimijoilla. Mikä oikeus on poimijoita tuovalla yrityksellä.
Ulkomaalaisia poimijoita tuovat yritykset ovat päässeet vähällä, kun heillä ja poimijoilla ei ole mitään sääntökirjaa. Poimijoita on voitu tuota mielettömästi. Välittämättä ihmisistä itsestään. Heille on maksettu minimaalista palkkaa ja poimijat ovat vielä joutuneet maksamaan asumisesta ja muista poiminnat aiheuttamiin kuluihin. Yksin ruoka on ollut tämmöinen kulu. Polttoainekulut ja matkat kotimaahan ja takaisin.
Oudoksun marjanpoimintayritysten toimintaa. Sinällään ulkomaalaisten poimijoiden tuominen ei ole outoa.
Outoa on näiden poimijoiden turvallisuus Suomen kamaralla. Lisäksi marjanpoimijoiden tulo yksityisten maanomistajien maille on ongelmallista. Maanomistajat eivät tykkää ulkomaalasista marjanpoimijoista. Heillä on riittaa siitä missä menee raja maanomistamisen ja jokamiehenhoikeuden välillä. Riitoja on ollut ja niistä on kirjoitettu jo lehdissäkin.
Olen sitä mieltä että tälle elinkeinolle pitäisi kehittää säännöt, jotka tukee erityisesti ulkomaalasista marjanpoimijaa. Yrityksillä on jo säännöt työntekijöiden palkkaamiseen. Ulkomaalaisella poimijalla ei ole mitään etuja vaan velvollisuuksia. Hänen on kerättävä yritykselle, jotta saa yösijan ja ruoan marjojen keräyksen vastikkeeksi. Usean kuukauden ajan eläminen kalliissa Suomessa ei tuo poimijalle isoa etua.
Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja marjapoimintayritysten välille pitäisi kehittää samankaltainen sopimusjärjestelmä kuin on ammattiliitoilla. Mikäli toiminta laajenee isojen henkilömäärien kuljettamiseen ulkomailta Suomeen, tätä olisi harkittava. Misää menee raja, milloin toiminta on ammattimaista ja tuotto keräytyy yritysten varallisuuteen?. Onko tämä uusi elinkeino? Kuka huolehtii poimijoiden hvyinvoinnista?
Suoraan työehtosopimusta ei voida tehdä mutta jokin yritysten ja marjanpoimijoden välinen sopimus pitäsisi saada aikaan. Tämä olisi eduksi sekä ulkomaalaisille poimijoille että marjanpoiminta yrityksille. Tämä voisi selkeyttää myös maanomistajille tulevaa haittaa ulkomaalaisesta poimijasta. Maanomistajat voitaisiin ottaa mukaan keskusteluihin näitä sääntöjä kehittävään toimikuntaan.
Metsäelinkeino on jäänyt vähemmälle Suomessa. Kuitenkin meillä on paljon metsää ja metsäpinta-alaa.
Suomi elää kuitenkin metsästä edelleen ja haluan itse nauttia jokamiehenoikeudesta vastasuudessakin.
Jokamiehenoikeus pysyköön jokamiehenoikeutena tulevaisuudessakin.
maanantai 23. syyskuuta 2013
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Rekkakuskit jäällä.
Eilen alkoi uusi kausi realityohjelmasta Rekkakuskit jäällä. Olen seurannut tuota ohjelmasarjaa sen tullessa kerran viikkoon JIM TV:llä.
Olen jotenkin koukuttunut tuohon ohjelmaan ja minulla tekee kipeää, kun en pääse näkee sitä. Monetkaan ohjelmat televisossa ei tee samaa fiilistä. Ehkä joku keräilysarjoja ja National Geografic sarjan ohjelmia tulee katottua.
Rekkakuskit on minusta luonnollisen oloisia tuossa esiintyäkseen kameralle. Sitten kuljetusala on toimiala, joka tekee työtä meidän kaikkien ihmisten.puolesta. He ajavat pitkiä taipaleita saadakseen meille kaiken tarvisevamme maailmalta.
Nämä miehet ja naiset ajavat luonnottoman kovissa olosuhteissa. Talvisissa oloissa ja pakkasen haitatessa työskentelemään tuo aivan oman näkökulman tähän maailmaan. Yleensä kaikki on tottuneet lämpimiin ilmanoloihin eikä monellakaan ole kokemusta talvesta ja sen tuomasta mielihyvästä omalla laillaan.
Nyt nuo karjut ajaa myös Kanadan erämaissa, talviteillä ja jääteillä. Alaskassa on oma vuoristo, joka tuo haastetta ajamiseen ja tiellä pysymiseen. Vielä on osattava ajaa oikein, jotta mitään vahoinkoa ei tule. Tie on mutkainen ja paljon jyrkkiä mäkiä. Matkaa on vielä yli 600 km ja päivä on lyhyt. Yö ottaa vallan talvella nopeasti. Ajokausi on kolmisen kuukautta. Kevättä kuitenkaan ei voi ennustaa tälläkään leveysasteilla.
Kanadan jääteillä miehet ajaa poikkeuksetta jäällä. Jään paksuus on mitattu ja sen kestävyys todettu useaaaan otteeseen ja jään paksuuden muuttuminen on otettava huomioon. Jäällä ajaminen on aina mielelle haastavaa. Tietenkään tietä ei aukaista, jos jään ei uskota kantavan tonneja painavaa rekkaa. Tie kun on auki, sinne saa ajaa kohtalaisen huoletta. Kuitenkin ajaminen jäällä on aina jännää, kun ajatukset on tiessä.
Päivä on lyhyt myös Kanadassa ja ajokausi vähän lyhempi. 60 paivässa on ajettava kaikki.
Olen ajanut jäätiellä henkilöautoa. Tie on vain kovaaa jäätä ja se pitää kohtalaisen hyvin kun vauhti ei ole huima. Jarruttaminen kannattaa tehdä moottorilla ja siten saaden pienenpää vaihdetta silmään, niin jarruttaminen paranee ja nopeus pienenee ja kun vauhti on tarpeeksi alhainen niin voi jarruttaa sitten jarruilla.
Näin täytyy ajaa myös isoa autoa. Alamäkeen on saatava pienempi vaihde silmään, niin vauhti pienenee.
Jäällä ajaessa täytyy nopeus laskea tiettyyn nopeuteen jotta alla oleva jää kestää painon. Liian nopea vauhti saa jään alla olevan veden liikkeelle ja se voi heikentää jään paksuutta ja saa mahdollisesti railoja ja näistä tulee vettä jäälle. Jää voi haljeta ja sitten ei enää jään paksuus kestä tonneja painavia rekkoja. Vesi kuluttaa jäätä alapuolelta ja sen paksuus heikkenee. Jos tätä ei noudata, todennäköisyys onnettomuuteen on suuri.
Jäätie on ihan normaali tie toisten joukossa. Tie on auki vain talvisin. Maailmassa on paikkoja joihin ei pääse muuten kun jäätä pitkin. Näillä ihmisillä huoltovarmuus on kiinni talvisten teiden varassa. Koko vuoden tarve täytty viedä talvella. Talvi on siten heidän vuodenaikansa. Maailmassa vain pohjoisella pallonpuoliskolla on tämmöisiä paikkoja. Siellä elää joitan alkuperäisasukkaita ja heidän perheen jäseniään. Nämä ihmsiet on kiitollisia näistä rekkakuskeista.
Minä ainakin arvostan näiden kuskien työtä. Ohjelmassa ei juuri isoja onnettomuuksia tule. Sarjassa
esiintyvät rekkakuskit onnistuu näissä tehtävissa. Kuitenkin onnettomuuksia tulee vaikka nniitä ei seurata.
Jokaisen, joka ajaa tämmöisissä olosuhteissa, täytyy olla valis mahdolliseen onnettomuuteen. Ajaa liikennerajoitusten mukaan, niin sitten voi olla varmenpi työn loppuun saattamiseen.
Tän jälkeen itselläkin on hyvä mieli.
Olen jotenkin koukuttunut tuohon ohjelmaan ja minulla tekee kipeää, kun en pääse näkee sitä. Monetkaan ohjelmat televisossa ei tee samaa fiilistä. Ehkä joku keräilysarjoja ja National Geografic sarjan ohjelmia tulee katottua.
Rekkakuskit on minusta luonnollisen oloisia tuossa esiintyäkseen kameralle. Sitten kuljetusala on toimiala, joka tekee työtä meidän kaikkien ihmisten.puolesta. He ajavat pitkiä taipaleita saadakseen meille kaiken tarvisevamme maailmalta.
Nämä miehet ja naiset ajavat luonnottoman kovissa olosuhteissa. Talvisissa oloissa ja pakkasen haitatessa työskentelemään tuo aivan oman näkökulman tähän maailmaan. Yleensä kaikki on tottuneet lämpimiin ilmanoloihin eikä monellakaan ole kokemusta talvesta ja sen tuomasta mielihyvästä omalla laillaan.
Nyt nuo karjut ajaa myös Kanadan erämaissa, talviteillä ja jääteillä. Alaskassa on oma vuoristo, joka tuo haastetta ajamiseen ja tiellä pysymiseen. Vielä on osattava ajaa oikein, jotta mitään vahoinkoa ei tule. Tie on mutkainen ja paljon jyrkkiä mäkiä. Matkaa on vielä yli 600 km ja päivä on lyhyt. Yö ottaa vallan talvella nopeasti. Ajokausi on kolmisen kuukautta. Kevättä kuitenkaan ei voi ennustaa tälläkään leveysasteilla.
Kanadan jääteillä miehet ajaa poikkeuksetta jäällä. Jään paksuus on mitattu ja sen kestävyys todettu useaaaan otteeseen ja jään paksuuden muuttuminen on otettava huomioon. Jäällä ajaminen on aina mielelle haastavaa. Tietenkään tietä ei aukaista, jos jään ei uskota kantavan tonneja painavaa rekkaa. Tie kun on auki, sinne saa ajaa kohtalaisen huoletta. Kuitenkin ajaminen jäällä on aina jännää, kun ajatukset on tiessä.
Päivä on lyhyt myös Kanadassa ja ajokausi vähän lyhempi. 60 paivässa on ajettava kaikki.
Olen ajanut jäätiellä henkilöautoa. Tie on vain kovaaa jäätä ja se pitää kohtalaisen hyvin kun vauhti ei ole huima. Jarruttaminen kannattaa tehdä moottorilla ja siten saaden pienenpää vaihdetta silmään, niin jarruttaminen paranee ja nopeus pienenee ja kun vauhti on tarpeeksi alhainen niin voi jarruttaa sitten jarruilla.
Näin täytyy ajaa myös isoa autoa. Alamäkeen on saatava pienempi vaihde silmään, niin vauhti pienenee.
Jäällä ajaessa täytyy nopeus laskea tiettyyn nopeuteen jotta alla oleva jää kestää painon. Liian nopea vauhti saa jään alla olevan veden liikkeelle ja se voi heikentää jään paksuutta ja saa mahdollisesti railoja ja näistä tulee vettä jäälle. Jää voi haljeta ja sitten ei enää jään paksuus kestä tonneja painavia rekkoja. Vesi kuluttaa jäätä alapuolelta ja sen paksuus heikkenee. Jos tätä ei noudata, todennäköisyys onnettomuuteen on suuri.
Jäätie on ihan normaali tie toisten joukossa. Tie on auki vain talvisin. Maailmassa on paikkoja joihin ei pääse muuten kun jäätä pitkin. Näillä ihmisillä huoltovarmuus on kiinni talvisten teiden varassa. Koko vuoden tarve täytty viedä talvella. Talvi on siten heidän vuodenaikansa. Maailmassa vain pohjoisella pallonpuoliskolla on tämmöisiä paikkoja. Siellä elää joitan alkuperäisasukkaita ja heidän perheen jäseniään. Nämä ihmsiet on kiitollisia näistä rekkakuskeista.
Minä ainakin arvostan näiden kuskien työtä. Ohjelmassa ei juuri isoja onnettomuuksia tule. Sarjassa
esiintyvät rekkakuskit onnistuu näissä tehtävissa. Kuitenkin onnettomuuksia tulee vaikka nniitä ei seurata.
Jokaisen, joka ajaa tämmöisissä olosuhteissa, täytyy olla valis mahdolliseen onnettomuuteen. Ajaa liikennerajoitusten mukaan, niin sitten voi olla varmenpi työn loppuun saattamiseen.
Tän jälkeen itselläkin on hyvä mieli.
perjantai 23. elokuuta 2013
Oude Geuze Vieille.
Tulin ostanneeksi kaksi viikkoa sitten oluen nimeltä Oude Geuse Vielle. Nimi on jo erikoinen ja sen takana on iso belgialaianen panimo nimeltä Brouwerij Oud Beersel. Nimi houkuttaa kovasti kokeilemaan kyseisen panimon oluita ja niitä todennäköisesti on useita. Ouse Geuse Viellen myötä tiedän nyt yhden belgialaisen panimon nimeltä. Lisäksi tunne nyt yhde panimon oluista ja se on kyseine Oude Geuse Vielle.
Ostin maistamistarkoituksessa tätä olutta ja odotin jotain suurta ja hyvin belgialaistyylistä olutta joihin esim Chimay ja Westamalle Tripel -oluet kuuluu. Nähtyäni tuon päätin kokeilla tuota.
Aukaisin pullon ja kaadoin sen lasiin. Väri oli kellahtavan ruskea ja se näytti lasissa hyvältä ennen maistamista. Tuoksu oli mitäänsanomaton, eikä tuonu mitää erikoista mieleen. Sitten oli maistamisen aika. Maistoin tuota olutta yhdessä kaverini Tompan kanssa. Olut on sijoitettu erikoisuuksiin Alkon valikoimassa.
Alkon esitteen mukaan olut on miedosti humaloitu. Kyseessä on tosiaan miedosti humaloitu olut. Olutta maistaessa ei tule minkään laista olutmaailma mielikuvaa. Olut on osaltaan vehnäoluttta ja tavallista pilsmallasta. Olut käy hyvin olut käy ilmassa leivuvassa villihiivassa.
Pettymys oli sanoin kuvaamaton. Heti ensi maistamisella jäi ihme maku suuhun. Makua ei voi edes kuvata. Olut on tosiaan erikoisuus. Erikoisuutta tässä on se että tämä lajiteltu olutvalikoimaan.
Kun katsoo pullossa olevaan etikettiin, niin siinä on maininta oluen saaneen hopeamitalin Australian International Beer Avards tapahtumassa 2011. Tämän laittaminen pullon kylkeen antaa kuvan että olut on yksi maailmaluokan oluista. Näin tietnkin on. Ei palkintosijaa saa tuosta vain. Sille pitää olla hyvät perusteet.
Kaipa sitten sekoitus kaikkia mietohumaisia oluita sekoitettuna keskenään saadaan tämmöinen makuelämys.
Makuelämys isolla ämmällä.
Oude Geuse Vielle on kuitenkin olutta. Jotain olutta. Vai mitä tää on?
Ostin maistamistarkoituksessa tätä olutta ja odotin jotain suurta ja hyvin belgialaistyylistä olutta joihin esim Chimay ja Westamalle Tripel -oluet kuuluu. Nähtyäni tuon päätin kokeilla tuota.
Aukaisin pullon ja kaadoin sen lasiin. Väri oli kellahtavan ruskea ja se näytti lasissa hyvältä ennen maistamista. Tuoksu oli mitäänsanomaton, eikä tuonu mitää erikoista mieleen. Sitten oli maistamisen aika. Maistoin tuota olutta yhdessä kaverini Tompan kanssa. Olut on sijoitettu erikoisuuksiin Alkon valikoimassa.
Alkon esitteen mukaan olut on miedosti humaloitu. Kyseessä on tosiaan miedosti humaloitu olut. Olutta maistaessa ei tule minkään laista olutmaailma mielikuvaa. Olut on osaltaan vehnäoluttta ja tavallista pilsmallasta. Olut käy hyvin olut käy ilmassa leivuvassa villihiivassa.
Pettymys oli sanoin kuvaamaton. Heti ensi maistamisella jäi ihme maku suuhun. Makua ei voi edes kuvata. Olut on tosiaan erikoisuus. Erikoisuutta tässä on se että tämä lajiteltu olutvalikoimaan.
Kun katsoo pullossa olevaan etikettiin, niin siinä on maininta oluen saaneen hopeamitalin Australian International Beer Avards tapahtumassa 2011. Tämän laittaminen pullon kylkeen antaa kuvan että olut on yksi maailmaluokan oluista. Näin tietnkin on. Ei palkintosijaa saa tuosta vain. Sille pitää olla hyvät perusteet.
Kaipa sitten sekoitus kaikkia mietohumaisia oluita sekoitettuna keskenään saadaan tämmöinen makuelämys.
Makuelämys isolla ämmällä.
Oude Geuse Vielle on kuitenkin olutta. Jotain olutta. Vai mitä tää on?
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Deittailu on mennyt maksulliseksi. Missä on ne vapaat tapaamispaikat.
Deittisivustot on yleisiä sivustoja verkosssa. Nämä mainostaa itseään joka televisiossa ja netissä.
Olen kokeillut useita ja niistä on ollut vain harmia. En ole päässyt minkäälainseen yhteydenottoon näiden kanssa. Yksi asia kuitenkin on onnistunut. Minulla löytyy aina joku nainen, joka myy alastonkuvia ja tarjoaa palveluita katsomallaan hinnalla.
Minä olen vuosia sitten kokeillut ensimmäistä ja laitoin sen sitten pois kun sieltä ei saanut kontakteja naisiin vaan sieltä tuli joukko useita valokuvia ja sen myötä minulta pyydettiin rahaa päästäkseen tapaamaan minua.
Jos löytää deitin ja menee tapaamaan, niin siinä voi vielä joutua maksumieheksi.
Miten tuonne sitten laittaa rahaa?
Yleensä nuihin sivustoihin pääsee mukaan maksamalla verkkopankin kautta tai jollain luottokortilla. Palvelimet pyytää sinulta kortin numeron ja sen varmennusnumeron. Sitten saat auki joitain profiileja. Profiilit on laitettu maksamisen taakse ja nuille sivustoille voi tulla petetyksi. Veloitus jatkuu jatkuvaluonteisena kuukaudesta toiseen. Maksun peruminen voi olla myös hankalaa, koska palveluntarjoajaan ei saa mitenkään yhteyttä.
Internet on tullut jäädäkseen deittimarkkinoilla. Hakijoita on tuhansia ja vaikka lie miljoonia. Internet tarjoaa erilaisia palveluita. Voit valita ulkolaisen, kotimaisen ja kaiken tän väliltä. Partneria hakeminen maksaa ja en ymmärrämiten ihmiset päästää näin toisen kolmannen osapuolen heidän yhteydenpitonsa välineeksi. Internetin kautta ei koskaan tiedä kuka vastapuolella on. Siellä voi olla oikea ihminen, väärä henkilö, valehteleva kuva ja profiiliteksti ja nimet voi olla eri kuin itsellä on. Yksityisyydensuojaksi tietysti. Iso kysymys on voi netissä tutustuttua luottaa vastapuoleen. Siellä voi olla joku pervo hakemassa omaa mielihyvää. Koko touhu saattaa olla vain virtuaalista. Tulee mieleen tietokonepelit, joissa voi astua virtuaaliseen maisemaan ja siellä jahdata jotain joka on tärkeä sinulle tai on aiheuttanut sinulle vaikeuksia. Tunteeko tuon nettirakkauden sitten todellisesti?
Onko kaikki oikeat naiset sitten hävinneet tästä maailmasta. Mistä löytää niitä naisia, jotka elävat tavallista elämää käyden töissä ja harrastuksissa ja turhaantuvat hankkimaan tarpeetonta kiroten samalla hintojen suuruutta. Missä on ne naiset, jotka ovat haluaa elää kotielämää jättämällä kaiken tarpeettoman pois.
Olen kokeillut monia netissä olevia deittisivustoja. Olen avannut sinne profiilin ja valokuvan. Kertonut itsestäni kaiken tarpeelliisen, enkä siltikään löydä ihmistä, joka ajattelee samoin kuin minä. Netissä on jokunen ilmainen deitti mutta sekin on aika turhauttavaa hakea tuolta sivulta.
Deitti pitäisi olla ilmaista. Ihmisten tapaaminen ja oman kumppanin löytäminen pitäisi olla vapaata. En minä ainakaan halua ketään kolmatta osapuolta tähän asiaan. Minusta deittailusta tulee businesta maksaessa siitä jollekin osapuolella. Kas kun näistä mikää ei ole listautrunu pörssiin.
Olen kokeillut useita ja niistä on ollut vain harmia. En ole päässyt minkäälainseen yhteydenottoon näiden kanssa. Yksi asia kuitenkin on onnistunut. Minulla löytyy aina joku nainen, joka myy alastonkuvia ja tarjoaa palveluita katsomallaan hinnalla.
Minä olen vuosia sitten kokeillut ensimmäistä ja laitoin sen sitten pois kun sieltä ei saanut kontakteja naisiin vaan sieltä tuli joukko useita valokuvia ja sen myötä minulta pyydettiin rahaa päästäkseen tapaamaan minua.
Jos löytää deitin ja menee tapaamaan, niin siinä voi vielä joutua maksumieheksi.
Miten tuonne sitten laittaa rahaa?
Yleensä nuihin sivustoihin pääsee mukaan maksamalla verkkopankin kautta tai jollain luottokortilla. Palvelimet pyytää sinulta kortin numeron ja sen varmennusnumeron. Sitten saat auki joitain profiileja. Profiilit on laitettu maksamisen taakse ja nuille sivustoille voi tulla petetyksi. Veloitus jatkuu jatkuvaluonteisena kuukaudesta toiseen. Maksun peruminen voi olla myös hankalaa, koska palveluntarjoajaan ei saa mitenkään yhteyttä.
Internet on tullut jäädäkseen deittimarkkinoilla. Hakijoita on tuhansia ja vaikka lie miljoonia. Internet tarjoaa erilaisia palveluita. Voit valita ulkolaisen, kotimaisen ja kaiken tän väliltä. Partneria hakeminen maksaa ja en ymmärrämiten ihmiset päästää näin toisen kolmannen osapuolen heidän yhteydenpitonsa välineeksi. Internetin kautta ei koskaan tiedä kuka vastapuolella on. Siellä voi olla oikea ihminen, väärä henkilö, valehteleva kuva ja profiiliteksti ja nimet voi olla eri kuin itsellä on. Yksityisyydensuojaksi tietysti. Iso kysymys on voi netissä tutustuttua luottaa vastapuoleen. Siellä voi olla joku pervo hakemassa omaa mielihyvää. Koko touhu saattaa olla vain virtuaalista. Tulee mieleen tietokonepelit, joissa voi astua virtuaaliseen maisemaan ja siellä jahdata jotain joka on tärkeä sinulle tai on aiheuttanut sinulle vaikeuksia. Tunteeko tuon nettirakkauden sitten todellisesti?
Onko kaikki oikeat naiset sitten hävinneet tästä maailmasta. Mistä löytää niitä naisia, jotka elävat tavallista elämää käyden töissä ja harrastuksissa ja turhaantuvat hankkimaan tarpeetonta kiroten samalla hintojen suuruutta. Missä on ne naiset, jotka ovat haluaa elää kotielämää jättämällä kaiken tarpeettoman pois.
Olen kokeillut monia netissä olevia deittisivustoja. Olen avannut sinne profiilin ja valokuvan. Kertonut itsestäni kaiken tarpeelliisen, enkä siltikään löydä ihmistä, joka ajattelee samoin kuin minä. Netissä on jokunen ilmainen deitti mutta sekin on aika turhauttavaa hakea tuolta sivulta.
Deitti pitäisi olla ilmaista. Ihmisten tapaaminen ja oman kumppanin löytäminen pitäisi olla vapaata. En minä ainakaan halua ketään kolmatta osapuolta tähän asiaan. Minusta deittailusta tulee businesta maksaessa siitä jollekin osapuolella. Kas kun näistä mikää ei ole listautrunu pörssiin.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Puoluekannat ja puolueiden toimintaa.
Suomessa on yksikamarinen eduskunta ja eduskunnassa Suomessa on useita eri puolueita.
Vaalikausien välille muodostetaan hallitus pääasiassa voittaja puolueiden välille. Suomessa on käytössä ns kokoomushallitus. Kokoomushallitusta käytetään nimitystä kun hallituksessa on useita eri puolueita. Toinen käytössä oleva nimitys on enemmistöhallitus. Yleensä hallituksen on enemmistöhallituksia, jotta päätöksenteko nopeutuisi eikä tulisi isoja ongelmia aisoita päätetäessä.
Puolueen ja kannatuksen voi valita ihan oman mielen ja aatemaailman kautta. Mitä puoluetta haluaa kannattaa sitä ei tarvi uloskertoa vaan sen voi pitää omana tietona. Käytännössä puoluekanta tulee esiin toimiessaan yhteiskunnan osaalueiden kanssa esim ammattiliittojen.
Tavallisen kansan puolueita yrittävät olla kaikki. Kuitenkin rahamiehet ja -naiset käytännössä elää todella näkyvää elämää ja varallisuutta esitellään kaikkialla yhteiskunnassa. Ne joilla on rahaa näyttävävät sen ulos isoilla kulutukseltaan isoilla autoilla ja isoilla huviloillaan meren rannassa. Köyhä kansa taas elää omaa elämää vieläpä paikoissa joissa elää toisetkin köyhät. Sekoitu nämä yhteiskuntaryhmät juuri koskaan.
Puolueet ovat myös kohtuu hyvin toimeentulevan ihmisryhmän toimintaympäristö. Tuskin yhdessäkään suomalaisessa puolueessa on toiminnassa matkassa köyhimmästä yhteiskuntaryhmästä olevia henkilöitä.
Vaaleja järjestetään useita vuosikymmessa ja kaikki vaalipaneelit ja muut keskustelut puolueiden välillä sekottaa pakkaa eikä monestakaan puolueesta saa esille omia aatesuuntia. 2000- ja 2010-luvulle tultuamme puolueista ei saa irti eroavaisuuksia muuta kuin yksittäsiet poliitikot voi olla vielä aatesuunnan näyttäjiä.
Suomea johtaa tällä hetkellä 1970 luvulla syntyneiden hallitus. Itse olen tätä ikäluokkaan ja minusta tämä osoittaa yhetiskunna muuttuneen siten että nyt hallituksen ministerit ovat edenneet politiikassa pitkälle jo nuorena. Mitä nämä sitten alkaa tekee kun eivät jaksa enää hoitaa valtion asioita.
Puolueet on tässä suunnillen suurusjärjestyksessä:
Kansallinen kokoomus
Sosiaalidemokraattinen puolue
Suomen Keskusta
Perussuomalaiset
Vasemmistoliitto
Vihreät
Ruotsalainen kansanpuolue
Kristillisdemokraatit
Itse olen vakaumukseltani suunnilleen Liberaali ja Keskustan seudulla. Kannatan yhteistyötä sekä oikealle että vasemmalle. Voisin kiteyttää tuon liberaali-sosialistinen puoluekanta. Kaikki mielipiteeni ja aatemaailman tuomat asiat voi laittaa tuolle poliittiselle aatesuunnalle.
Poliittinen kanta ei saa olla semmoinen, että jotain puoluetta pitää kannattaa väkisin. Yhteiskunta on suomalaisten vaikka ihmiset ovat eri puolella puoluekantaa. Kaikki olemme samaa kansaa ja puolueet on vain väline politiikan hoitamisessa.
Vaalikausien välille muodostetaan hallitus pääasiassa voittaja puolueiden välille. Suomessa on käytössä ns kokoomushallitus. Kokoomushallitusta käytetään nimitystä kun hallituksessa on useita eri puolueita. Toinen käytössä oleva nimitys on enemmistöhallitus. Yleensä hallituksen on enemmistöhallituksia, jotta päätöksenteko nopeutuisi eikä tulisi isoja ongelmia aisoita päätetäessä.
Puolueen ja kannatuksen voi valita ihan oman mielen ja aatemaailman kautta. Mitä puoluetta haluaa kannattaa sitä ei tarvi uloskertoa vaan sen voi pitää omana tietona. Käytännössä puoluekanta tulee esiin toimiessaan yhteiskunnan osaalueiden kanssa esim ammattiliittojen.
Tavallisen kansan puolueita yrittävät olla kaikki. Kuitenkin rahamiehet ja -naiset käytännössä elää todella näkyvää elämää ja varallisuutta esitellään kaikkialla yhteiskunnassa. Ne joilla on rahaa näyttävävät sen ulos isoilla kulutukseltaan isoilla autoilla ja isoilla huviloillaan meren rannassa. Köyhä kansa taas elää omaa elämää vieläpä paikoissa joissa elää toisetkin köyhät. Sekoitu nämä yhteiskuntaryhmät juuri koskaan.
Puolueet ovat myös kohtuu hyvin toimeentulevan ihmisryhmän toimintaympäristö. Tuskin yhdessäkään suomalaisessa puolueessa on toiminnassa matkassa köyhimmästä yhteiskuntaryhmästä olevia henkilöitä.
Vaaleja järjestetään useita vuosikymmessa ja kaikki vaalipaneelit ja muut keskustelut puolueiden välillä sekottaa pakkaa eikä monestakaan puolueesta saa esille omia aatesuuntia. 2000- ja 2010-luvulle tultuamme puolueista ei saa irti eroavaisuuksia muuta kuin yksittäsiet poliitikot voi olla vielä aatesuunnan näyttäjiä.
Suomea johtaa tällä hetkellä 1970 luvulla syntyneiden hallitus. Itse olen tätä ikäluokkaan ja minusta tämä osoittaa yhetiskunna muuttuneen siten että nyt hallituksen ministerit ovat edenneet politiikassa pitkälle jo nuorena. Mitä nämä sitten alkaa tekee kun eivät jaksa enää hoitaa valtion asioita.
Puolueet on tässä suunnillen suurusjärjestyksessä:
Kansallinen kokoomus
Sosiaalidemokraattinen puolue
Suomen Keskusta
Perussuomalaiset
Vasemmistoliitto
Vihreät
Ruotsalainen kansanpuolue
Kristillisdemokraatit
Itse olen vakaumukseltani suunnilleen Liberaali ja Keskustan seudulla. Kannatan yhteistyötä sekä oikealle että vasemmalle. Voisin kiteyttää tuon liberaali-sosialistinen puoluekanta. Kaikki mielipiteeni ja aatemaailman tuomat asiat voi laittaa tuolle poliittiselle aatesuunnalle.
Poliittinen kanta ei saa olla semmoinen, että jotain puoluetta pitää kannattaa väkisin. Yhteiskunta on suomalaisten vaikka ihmiset ovat eri puolella puoluekantaa. Kaikki olemme samaa kansaa ja puolueet on vain väline politiikan hoitamisessa.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Tyhjätasku voi löytää jotain toimintaa. Onko sitä? Kuka tietää.
Heinäkuu on lopuillaan. Olen ollut marjanpoimintalomalla. Lomaksi tuota voi sanoa vaikka ei pienituloinen ihminen voi juuri lomailla, kun missään ei pääse käymään. Nytkin olen kaksi päivää ilman rahaa, matkakorttia ja harrastuksia. Kun ei pääse käymään missään niin ei pääse.
Olen elänyt pienellä tulolla jo usean vuoden. En ole vuosiin käyny vaatekaupassa, syömässä ravintolassa enkä istunut ravintolassa. Tämä kaikki saa jäädä, kun ei ole varaa.
Mitä sitten tyhjätaskuna voi tehdä?
Voi mennä ulos kävelylle, uimaan ja ulos luontoon. Luonto on yksi parhaimmista paikoista, joissa voi mieli levätä. Tässä Vantaalla ei ole isompaa luontoseutua vaan pieni puisto tuossa Martinlaakson ja Variston välillä. Tuossa metsää on Raappavuorella (Tuota ei voi vuoreksi sanoa) ja siellä olen sen verran liikkunu, että olen nähnyt siinä jonkun kyykäärmeen. Muuten en ole kyytä nähnyt vaan uskoisin niiden olevan sen verran arkoaj että pysyvät poissa ihmisten teiltä.
Harrastukset onkin elämässä kiinni pitäviä tekijöitä. Minulla onkin niitä useita. Käyn kävelyllä ja uimahallilla.
Muutaman kerran viikossa käyn kuntosalilla jotta tulisi vähän rasitettua lihaksia. Sitten tulen uimahallille peseytymään ja saunomaan.
Sauna on yksi mun harrastus. Tykkään olla lämpösessä ja varsinkin talvella se on ihan välttämätön jaksaakseen ja tunteakseen lämpöä mita ei muualta saa.
Sitten olen kokeilumielessä maalannut öljyväreillä tauluja. Sittenmmin öljyvärimaalaus on vienyt mennessään ja olen koolmatta vuotta maalannut öljyväreillä Vantaan aikuisopistolla ja olen innostunut taiteesta ja sen tekemisestä. Muutaman kerran olen maalaillut ulkona ja tuo puuha vie ajatukset kauas elämän vaikeuksista. Jatkan tätä syksyllä uudella innolla.
Valmistuin ammattiin vuonna 2009. En saanut siitä sitten työtä. Valmistuminen ammattiin kuitenkin oli innostava. Olen nyt puuhastellut puutöiden parissa harrastusmielessä siitä lähtien. Onhan tuota autettu joitain ihmisiä heidän teknisissä asoissa aina silloin tällöin. Tämä ei korvaa ansiotyötä mutta mieli pysyy hyvänä, kun on saanut autettua ihmisiä.
Tyhjätaskuna voi puuhata jotain. Ne ei ole isoja asioita mutta kuitenkin tuntee olon paremmaksi ja päivä on saatu päätöseen. Rahattoman ei ole helppoa elää päivää. Tuska alkaa jo aamulla ja se ei pääty illalla. Se jatkuu seuraavana päivänä siitä mihin se jäi. Jos ei ole sosiaalisia kontakteja, niin elämä on aika tylsää. Mikä auttaisi tämmöistä ihmistä? Meillä jokaisella pitäisi olla joku kaveri, ystävä, tyttö- tai poikaystävä, mies tai naisystävä. Elämä tarvii sisältöä. Mistä tuota ammentaa?
Olen elänyt pienellä tulolla jo usean vuoden. En ole vuosiin käyny vaatekaupassa, syömässä ravintolassa enkä istunut ravintolassa. Tämä kaikki saa jäädä, kun ei ole varaa.
Mitä sitten tyhjätaskuna voi tehdä?
Voi mennä ulos kävelylle, uimaan ja ulos luontoon. Luonto on yksi parhaimmista paikoista, joissa voi mieli levätä. Tässä Vantaalla ei ole isompaa luontoseutua vaan pieni puisto tuossa Martinlaakson ja Variston välillä. Tuossa metsää on Raappavuorella (Tuota ei voi vuoreksi sanoa) ja siellä olen sen verran liikkunu, että olen nähnyt siinä jonkun kyykäärmeen. Muuten en ole kyytä nähnyt vaan uskoisin niiden olevan sen verran arkoaj että pysyvät poissa ihmisten teiltä.
Harrastukset onkin elämässä kiinni pitäviä tekijöitä. Minulla onkin niitä useita. Käyn kävelyllä ja uimahallilla.
Muutaman kerran viikossa käyn kuntosalilla jotta tulisi vähän rasitettua lihaksia. Sitten tulen uimahallille peseytymään ja saunomaan.
Sauna on yksi mun harrastus. Tykkään olla lämpösessä ja varsinkin talvella se on ihan välttämätön jaksaakseen ja tunteakseen lämpöä mita ei muualta saa.
Sitten olen kokeilumielessä maalannut öljyväreillä tauluja. Sittenmmin öljyvärimaalaus on vienyt mennessään ja olen koolmatta vuotta maalannut öljyväreillä Vantaan aikuisopistolla ja olen innostunut taiteesta ja sen tekemisestä. Muutaman kerran olen maalaillut ulkona ja tuo puuha vie ajatukset kauas elämän vaikeuksista. Jatkan tätä syksyllä uudella innolla.
Valmistuin ammattiin vuonna 2009. En saanut siitä sitten työtä. Valmistuminen ammattiin kuitenkin oli innostava. Olen nyt puuhastellut puutöiden parissa harrastusmielessä siitä lähtien. Onhan tuota autettu joitain ihmisiä heidän teknisissä asoissa aina silloin tällöin. Tämä ei korvaa ansiotyötä mutta mieli pysyy hyvänä, kun on saanut autettua ihmisiä.
Tyhjätaskuna voi puuhata jotain. Ne ei ole isoja asioita mutta kuitenkin tuntee olon paremmaksi ja päivä on saatu päätöseen. Rahattoman ei ole helppoa elää päivää. Tuska alkaa jo aamulla ja se ei pääty illalla. Se jatkuu seuraavana päivänä siitä mihin se jäi. Jos ei ole sosiaalisia kontakteja, niin elämä on aika tylsää. Mikä auttaisi tämmöistä ihmistä? Meillä jokaisella pitäisi olla joku kaveri, ystävä, tyttö- tai poikaystävä, mies tai naisystävä. Elämä tarvii sisältöä. Mistä tuota ammentaa?
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Hilla kypsyi heinäkuun alkuun.
Yksi juttu mikä kuuluu kesään on marjojen kypsyminen. Kasvukausi on lyhyt mutta tänä aikana kuitenkin meille kyspyy suuri määrä eri marjoja alkaen heinäkuulta ja kestää pitkälle loppukesään.
Marjoista ensin kypsyi hilla. Hilla on yksi c-vitaamiinipitoisin marja on sen lisäksi arvokkain metsämarjamme. Hilla kasvaa pääasiassa Pohjois-Suomessa. Hilla kasvaa jängällä ja se kypsyy heinäkuun aikaan ja hillasesonki kestää n. kaksi viikkoa. Lisäksi korpeen kyspsyy hillaa tämän kaiken lopuksi.
Tänä kesänä hilla kukki jo toukokuun lopussa. Niin teki mustikkakin. Marjasesonki alkoi siten heinäkuun alussa ja hilla kyspyi tänä kesänä ennätysaikasessa. Tämä oliki yllätys koko maassa. Hillaa sai siten poimia jo heinäkuun 4. päivä.
Hillasaaliille kävi sitten heikosti. Seuraavalla viikolla lämpöaalto hävisi Suomen yltä ja pohjoisesta saapui kylmä säärintama. Oli paikkoja joissa kävi halla ja lisäksi pahimmissa notkoissa lämpötiöa kävi pakkasen puolella. Näin osassa Lappia hilla ei sitten päässy kypsymään ollenkaan.
Lehdet ja muu media näytti uutiskuvaa hyvästä hillakesästä. Minä näin asian toisin.Osaan Lapin kairaa ei ollutkaan hillaa. Hillalehdet oli punasena ja loisti jo ruskan värissä. Hillarallia ei ollut tien päälla, eikä thaimaalaisia poimijoita näkynu ollenkaan.
Hilla saa ihmiset huumaan. Voisi jopa sanoa hurmioon. Jängällä kulkee useita ihmisä. Hillahulluja on sitten metsässä. Hyvällä asialla tuossa ollaan ja saahan marjaa syödä sitten pimeinä syys- ja talvi-iltoina.
Marjoa olisi hyvä kerätä ihan huvin vuoksi. Poimiminen on kuitenkin työlästä ja aikaa saa varata tunteja. Ilman mitään ei tapahdu. Yleiskunto paraneen kun liikkuu muutaman kilometrin päivän aikana. Marjojen kerääminen on jäänyt nykyään kiireisen elämän takia. Toivottavasti löydettäisiin uudestaan tämä mukava harrastus.
Marjoista ensin kypsyi hilla. Hilla on yksi c-vitaamiinipitoisin marja on sen lisäksi arvokkain metsämarjamme. Hilla kasvaa pääasiassa Pohjois-Suomessa. Hilla kasvaa jängällä ja se kypsyy heinäkuun aikaan ja hillasesonki kestää n. kaksi viikkoa. Lisäksi korpeen kyspsyy hillaa tämän kaiken lopuksi.
Tänä kesänä hilla kukki jo toukokuun lopussa. Niin teki mustikkakin. Marjasesonki alkoi siten heinäkuun alussa ja hilla kyspyi tänä kesänä ennätysaikasessa. Tämä oliki yllätys koko maassa. Hillaa sai siten poimia jo heinäkuun 4. päivä.
Hillasaaliille kävi sitten heikosti. Seuraavalla viikolla lämpöaalto hävisi Suomen yltä ja pohjoisesta saapui kylmä säärintama. Oli paikkoja joissa kävi halla ja lisäksi pahimmissa notkoissa lämpötiöa kävi pakkasen puolella. Näin osassa Lappia hilla ei sitten päässy kypsymään ollenkaan.
Lehdet ja muu media näytti uutiskuvaa hyvästä hillakesästä. Minä näin asian toisin.Osaan Lapin kairaa ei ollutkaan hillaa. Hillalehdet oli punasena ja loisti jo ruskan värissä. Hillarallia ei ollut tien päälla, eikä thaimaalaisia poimijoita näkynu ollenkaan.
Hilla saa ihmiset huumaan. Voisi jopa sanoa hurmioon. Jängällä kulkee useita ihmisä. Hillahulluja on sitten metsässä. Hyvällä asialla tuossa ollaan ja saahan marjaa syödä sitten pimeinä syys- ja talvi-iltoina.
Marjoa olisi hyvä kerätä ihan huvin vuoksi. Poimiminen on kuitenkin työlästä ja aikaa saa varata tunteja. Ilman mitään ei tapahdu. Yleiskunto paraneen kun liikkuu muutaman kilometrin päivän aikana. Marjojen kerääminen on jäänyt nykyään kiireisen elämän takia. Toivottavasti löydettäisiin uudestaan tämä mukava harrastus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)