Jokamiehenoikeus

Marjanpoiminta on Suomessa jokamieheoikeus. Metsästä saa kerätä marjoja ja sieniä omaan käyttöön rajattomasti. Olen itsekin harrastanut marjanpoimintaa ja pidän sitä hyvänä ulkoilutapahtumana ja mielenvirkeyden ylläpitäjänä. Metsä on ollut suomalaiselle aikojen alussa myös ruuan ja elinkeinon lähde.

Suomi elää metsästä. Tämmöinen sanonta oli yleistä vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Suomi kasvoi teollisuusmaitten joukkon metsän avulla. 1960-1970 luvulla metsäteollisuus oli Suomen kivijalka.
Kansalaiset saivat metsästä itsensä lisäksi ruokaa ja sirkushuvia.

Hakkuualuelta löytyi muutaman vuoden jälkeen monesti puolukoita. Puolukka tarvii jokseenkin kuivan kankaan kasvaakseen. Aarniometsästä löytyi mustikoita ja joitan vadelmia tai jopa metsämansikoita.
Tämä poiminta kuuluu jokamieheoikeiteen.

Marjanpoiminta on vähentynyt kansalaisten keskuudessa todennäköisesti kaupungistumisen myötä. Ei kaupungissa asuva ihminen lähde metsää keräämään marjaa. Hän ostaa marjat torilta.  Ostaminen onkin helppo tie mutta kyseinen henkilö ei saa metsästä tuotua mielihyvän tunnetta.

Itse olen kerännyt matjoa nuoresta alkaen. Olen aina keräänyt marjoja talven varalle ja sitten myyntiin eli kaupan ja teollisuuden käyttöön. Olen käyttänyt jokamieheoikeutta vuodesta toiseen. Se on minulle elämäntapa.

Nyt marjastukseen on tullut business jokamieheoikeuden rinnalle. Marjabusiness on tullut viimeisen kahdenkymmnen vuoden aikana. Ensin maahan tuotiin joitain venäläisiä poimijoita marjayritysten avuksi. Heille maksettiin hieman palkkaa keräämisestä. En huomioinu tuota toimintaa niin suuresti vielä 1990 luvun aikana. Tuolloin ei vielä puhuttu ulkomaalaisista marjanpoimioista suurella äänellä. Se oli vielä kohtalaisen viatonta puuhaa.

Aikaa tuosta on kulunyt n. 20 vuotta. Marjankeruu on kasvanut  kohtuu suureksi elinkeinoksi jokamiehenoikeuden rinnalle. Marjayrityksiä on tullut lisää. Ulkomaalaisia marjanpoimijoita on tullut lisää. Kehitys on mennyt niin pitkälle, että yksin Lapissa on olemassa yrityksiä, jotka tuovat marjanpoimijoita Aasiasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Yksin aasialaisia poimijoita on olevan useita tuhansia. Nämä ihmiset lähtee kauas Pohjolaan keräämään pelkästään marjoja. Tulosta ei ole takuuta, koska marjavuosi on erilainen joka vuosi.

Tänään on uutisoitu ulkomaalasiten marjanpoimijoiden ja heitä kutsuvien yritysten välisistä säännöistä. Käytännön säännöt on olleet marjanpoimintabusineksen alkuajoilta. Kukaan ei ole kyseenalaistanut sääntöja aikaisemmin. Nämä säännöt on hyvä kaydä läpi. Jokamiehenoikeus on kaikilla poimijoilla. Mikä oikeus on poimijoita tuovalla yrityksellä.

Ulkomaalaisia poimijoita tuovat yritykset ovat päässeet vähällä, kun heillä ja poimijoilla ei ole mitään sääntökirjaa. Poimijoita on voitu tuota mielettömästi. Välittämättä ihmisistä itsestään. Heille on maksettu minimaalista palkkaa ja poimijat ovat vielä joutuneet maksamaan asumisesta ja muista poiminnat aiheuttamiin kuluihin. Yksin ruoka on ollut tämmöinen kulu. Polttoainekulut ja matkat kotimaahan ja takaisin. 

Oudoksun marjanpoimintayritysten toimintaa. Sinällään ulkomaalaisten poimijoiden tuominen ei ole outoa.
Outoa on näiden poimijoiden turvallisuus Suomen kamaralla. Lisäksi marjanpoimijoiden tulo yksityisten maanomistajien maille on ongelmallista. Maanomistajat eivät tykkää ulkomaalasista marjanpoimijoista. Heillä on riittaa siitä missä menee raja maanomistamisen ja jokamiehenhoikeuden välillä. Riitoja on ollut ja niistä on kirjoitettu jo lehdissäkin.

Olen sitä mieltä että tälle elinkeinolle pitäisi kehittää säännöt, jotka tukee erityisesti ulkomaalasista marjanpoimijaa. Yrityksillä on jo säännöt työntekijöiden palkkaamiseen. Ulkomaalaisella poimijalla ei ole mitään etuja vaan velvollisuuksia. Hänen on kerättävä yritykselle, jotta saa yösijan ja ruoan marjojen keräyksen vastikkeeksi. Usean kuukauden ajan eläminen kalliissa Suomessa ei tuo poimijalle isoa etua.

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja marjapoimintayritysten välille pitäisi kehittää samankaltainen sopimusjärjestelmä kuin on ammattiliitoilla. Mikäli toiminta laajenee isojen henkilömäärien kuljettamiseen ulkomailta Suomeen, tätä olisi harkittava. Misää menee raja, milloin toiminta on ammattimaista ja tuotto keräytyy yritysten varallisuuteen?. Onko tämä uusi elinkeino? Kuka huolehtii poimijoiden hvyinvoinnista?

Suoraan työehtosopimusta ei voida tehdä mutta jokin yritysten ja marjanpoimijoden välinen sopimus pitäsisi saada aikaan.  Tämä olisi eduksi sekä ulkomaalaisille poimijoille että marjanpoiminta yrityksille.  Tämä voisi selkeyttää myös maanomistajille tulevaa haittaa ulkomaalaisesta poimijasta. Maanomistajat voitaisiin ottaa mukaan  keskusteluihin näitä sääntöjä kehittävään toimikuntaan.

Metsäelinkeino on jäänyt vähemmälle Suomessa. Kuitenkin meillä on paljon metsää ja metsäpinta-alaa.
Suomi elää kuitenkin metsästä edelleen ja haluan itse nauttia jokamiehenoikeudesta vastasuudessakin.
Jokamiehenoikeus pysyköön jokamiehenoikeutena tulevaisuudessakin.