Heinäkuu on lopuillaan. Olen ollut marjanpoimintalomalla. Lomaksi tuota voi sanoa vaikka ei pienituloinen ihminen voi juuri lomailla, kun missään ei pääse käymään. Nytkin olen kaksi päivää ilman rahaa, matkakorttia ja harrastuksia. Kun ei pääse käymään missään niin ei pääse.
Olen elänyt pienellä tulolla jo usean vuoden. En ole vuosiin käyny vaatekaupassa, syömässä ravintolassa enkä istunut ravintolassa. Tämä kaikki saa jäädä, kun ei ole varaa.
Mitä sitten tyhjätaskuna voi tehdä?
Voi mennä ulos kävelylle, uimaan ja ulos luontoon. Luonto on yksi parhaimmista paikoista, joissa voi mieli levätä. Tässä Vantaalla ei ole isompaa luontoseutua vaan pieni puisto tuossa Martinlaakson ja Variston välillä. Tuossa metsää on Raappavuorella (Tuota ei voi vuoreksi sanoa) ja siellä olen sen verran liikkunu, että olen nähnyt siinä jonkun kyykäärmeen. Muuten en ole kyytä nähnyt vaan uskoisin niiden olevan sen verran arkoaj että pysyvät poissa ihmisten teiltä.
Harrastukset onkin elämässä kiinni pitäviä tekijöitä. Minulla onkin niitä useita. Käyn kävelyllä ja uimahallilla.
Muutaman kerran viikossa käyn kuntosalilla jotta tulisi vähän rasitettua lihaksia. Sitten tulen uimahallille peseytymään ja saunomaan.
Sauna on yksi mun harrastus. Tykkään olla lämpösessä ja varsinkin talvella se on ihan välttämätön jaksaakseen ja tunteakseen lämpöä mita ei muualta saa.
Sitten olen kokeilumielessä maalannut öljyväreillä tauluja. Sittenmmin öljyvärimaalaus on vienyt mennessään ja olen koolmatta vuotta maalannut öljyväreillä Vantaan aikuisopistolla ja olen innostunut taiteesta ja sen tekemisestä. Muutaman kerran olen maalaillut ulkona ja tuo puuha vie ajatukset kauas elämän vaikeuksista. Jatkan tätä syksyllä uudella innolla.
Valmistuin ammattiin vuonna 2009. En saanut siitä sitten työtä. Valmistuminen ammattiin kuitenkin oli innostava. Olen nyt puuhastellut puutöiden parissa harrastusmielessä siitä lähtien. Onhan tuota autettu joitain ihmisiä heidän teknisissä asoissa aina silloin tällöin. Tämä ei korvaa ansiotyötä mutta mieli pysyy hyvänä, kun on saanut autettua ihmisiä.
Tyhjätaskuna voi puuhata jotain. Ne ei ole isoja asioita mutta kuitenkin tuntee olon paremmaksi ja päivä on saatu päätöseen. Rahattoman ei ole helppoa elää päivää. Tuska alkaa jo aamulla ja se ei pääty illalla. Se jatkuu seuraavana päivänä siitä mihin se jäi. Jos ei ole sosiaalisia kontakteja, niin elämä on aika tylsää. Mikä auttaisi tämmöistä ihmistä? Meillä jokaisella pitäisi olla joku kaveri, ystävä, tyttö- tai poikaystävä, mies tai naisystävä. Elämä tarvii sisältöä. Mistä tuota ammentaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti