Olen itse opiskelleut kahdesti eri vuosikymmenten aikana. Olen syntynyt 1972 joulukuussa ja elämäni on antanut minulle niukasti vaihtoehtoja. Olen vapaa ja ajatteleva yksilö. Kannatan liberaali-sosiaalista elämän tapaa. Tämä on minun vakaumukseni. Kannatan yhteiskunnan arvoja ja vanhempien tekemään työtä kuitenkin jokainen yksilö on oman taloutensa herra. Jokaisen yksilön on saatava opiskelle omalle alalle. Jokaisen on saatava ostaa kulutushyödykkeet sieltä mistä haluaa. Kaikilla on valintana oma uskonto, poliittinen koti ja asumisen hankinta. Näin elämme yhteiseesä yhteiskunnassa omilla arvoilla ja teoilla. Perhe on yhteiskunnan perusta. Näin opin silloin nuorena kun kävin peruskoulua ja sen jälkeistä opiskeluaikaan.
Sitten tuli 1990-luku. Silloin kasvoin täysi-ikäiseksi ja jouduin valitsemaan ammattialan. Toisena vaihtoehtona oli lukio. Valintani oli kuitenkin ammattioppilaitos. Alkujaan rakennusala oli minun toiveeni. Minut saattin kuitenkin lähtemään ravintolaoppilaitosoppiin. Hakeuduin sinne ja sitte aloitin koulun. Opiskelu ei mennyt kuitenkaan toiveiden mukaan. Muutenkin tunsin 1990-luvun laman ajan omassa elämässäni. Työ ei ollut itsestään selvyys. Se olikin tuntematon käsite tuohon aikaan. Sainkin vastauksena lämmintä kättä ja toivomuksen paremmasta.
Aika kului. 9 vuoden päästä pääsin sitten uudestaa opiskelemaan. Pääsin ammaattioppilaitokseen 3 vuodeksi opiskelemaan puusepän ammattitutkintoa. Olin elänyt työmarkkinatuella pitkään ja olin valmis uusiin tavoitteisiin. Laitoinkin itselleneni tavoitteen kolmen vuoden päähän. Koulu meni hyvin ja sainkin rakennettua itselle omia huonekaluja siellä ja pieniä hyllyjä. Tein siellä myös laitoksen tilaustöitä joita olikin ihan mukavasti. Opiskelu sujui hyvin. Pieniä vastoinkäymisiä, joista selvisin kunnialla. Se olikin tavoitteista suurin.
Ammattitutkinto tuli sitten 31.5. 2009 ja tunsin onnistuneeni elämässä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin näin. Olin onnellinen.
Elämä on ollut tuona 20 vuoden aikana vastuullista oman talouden hoitamista. Rahaa ei ole tullut isoja summia. Se on tullut muodossa jos toisessa ja sitä ei ole ollut ylimääräistä. Sen kanssa on joutunut oppimaan elämään. Olen silti pärjänny kaikkinen ongelmineen. Suuret toivomukset on karisseet ja olen oppinu pitämään pienistä asioista. Ne ovat ihan kivoja kun ei aseta itselle suuria toiveita. Elämäni on kuosissa. En enää hae tai yritä liikoja. Se on tämän päivän sanoma.
Tällä elämäntyylillä minusta on tullut liberaalinen sosialisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti