keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Palsasuo

Jänkä, kuten olen tottunu kuulemaan ja käyttämään nimitystä maastosta, joka on märkää ja vetistä. Jänkä on lappilainen sana tarkoittaa teoriassa suota.

Luin artiikelin palsasuosta. Palsa eli hautakummun näköinen ikiroutaa oleva hautakumpujen kaltaisia kohonneita turvekasoja. syntyvät  sellaisiin paikkoihin, joista tuuli puhaltaa lumen pois, ja vetinen jänkä  jäätyy syvälle. Niiden ydin ei sula kesälläkään, ja palsan päällä oleva kasvillisuus luo lisää uutta turvekerrosta.
 Palsa on turvekumpu, jokan on  jäätynyttä turvetta ja paikoin jäälinssejä.   Iikiroudan nostamaa saraturvetta ja  osin  kivennäismaata. Kasvillisuus on puutonta rämettä ja nevaa. Paikalla kasvaa hilla, vaivaiskuoivu ja suopursu. Kesäälä on paljon lintuja, koska hyönteisiä on paljon. Talvella tuuli puhaltaa lumen pois ja siellä syntyy. Jää paksunee ympyrän muotoiseksi ja sen ympärille syntyy  vetinen painauma.

Palsoja on ollut Pohjois-Lapissa jo vuosisatojen ajan ja tällä vuosisadalla niitä uhkaa sulaminen ja katoaminen ilmastonlämpenemisen vuoksi. Fennoskandian alueelle on Pohjolan ainoat ikiroutaalueet.

En ole koskaan nähny näitä mutta artikkkelin luettuani tuli ajatus, että pitäisi lähteä kattomaan näitä paikkoja.
En tiedä milloin mutta alan nyt artikkelin löydettyäni ja luettunani päätin etsiä lisää asiasta.

Ihmisten kyllästyttyä lumeen, räntään ja pakkaseen. Olen itse kiinnostunut ilmastosta ja ilmiöistä niin talvella, kesällä ja niin syksyllä kuin keväällä. Suomen ilmasto on ollut kovinpia pakkasjaksoja lukuunottamatta siedettävät. Sade on ikävä mutta sitäkin tarvitaan luonnon pärjäämisen takia.

Olen jo lukenut artikkeleita ilmaston muuttumisesta. Lämpimänpään ollaan menossa mutta joka vuodenaikana olemme Suomessakin kokeneet jonkun sään ääri-ilmiön ja siitä tulee lisää vettä myllyyn puhuttaessa ilmastonlämpenemisestä. Onhan näitä ilmiöitä ollut kautta aikain mutta jotenkin ne vaan tuo ilmastoasiat mieleen joka kerta kun kevättulvia, syysmyrskyjä, lumimyrskyjä ja kuivia kesäpäiviä ennustetaan ja sitten mitataan.

Miten tulevaisuus kehittyy. Sitä ei tiedä mutta ainakin minä aion seurata ilmastoa. Liikun paljon ulkona ja siellä on hyvä seurata tätä. Sen lisäksi olen lukenu ja luen edelleen artikkeleita ja juttuja ilmaston kehittymisestä.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Vähän kokemusta ammattityhdistysliikkeestä.

Olin opiskeluaikana oppilasjäsenenä omassa ammattiliitossa. Aikani siellä ei ollut pitkä. Olinkin vain opiskelijajäsen ja minulle ei tullut täysjäsenelle saavutettuja etuja.

Vakaumukseni on liberaali-sosialisti. Olen elänyt yksin kauan ja minulla ei ole ollut suuria tuloja. Työt on olleet ns.työkokeiluja ja oman ammattialan etsintää. Se työ onkin kestäny toista vuosikymmentä.

Tänä opiskelijajäsen aikana sain tietoa ammattiyhdistysliikeestä ja sen toiminnasta. Nämä liitot on isoja yksiköitä niiden suuren jäsenmäärän ansiosta. Ammattiyhdistys on niin vahva toimija kuin ovat sen jäsenet. Se on aika valtava voima yhteiskunnassa. Onhan yhteiskunnassa muitakin järjestöja ja toimijoita mukaan lukien yritykset.

Minun jäsenyyteni oli vain pientä tiedon hankintaa ay-liikkeestä. En saanut työpaikkaa opiskelun jälkeen kesällä 2009. Opin tuntemaan muutaman ihmisen ja ammattiyhdistystoimijan.

Tietoni oli se, että ammattiliitot ottaa jäseniä itselleen mielellään, jotta saadaan jäsentuloja. Itse liitot sijoittaa varojaan yleishyödyllisesti tuottoa ajatellen. Kyllähän tulevat eläkevarat tarviikin jonkinlaista tuottoa. Muuten näitä varoja ei ole.

Jäsemmaksu tapahtuu palkkatilin kautta. Palkasta peritään ammattiliiton jäsenmaksu ja tämä jäsenmaksu takaa ammattiliiton jäsenyyden ja sen myötä ansiosidonnainen päiväräha ja mahdolliset vakuutukset tulevia tapaturmia ja ongelmariitoja varten. Ongelmatilanteessa on lakimiespalvelut tai vastaava toiminta työntekijän ja työnatajan riitatilanteessa.

Työehtosopimus on ammattiyhdistysliikeen isoin saavutus. Tuo on kirja, jossa sovitaan työntekijäjärjestön ja työantajajärjestön välllä sopimus muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Julkisuudessa on alati juttua tästä toiminnasta. Työehtosopimus on varmuus työntekijän puolelta, jotta jonkinlainen tulotaso olisi edessä oleviin maksuihin. Asumiseen ja muihin elämän tarpeellisiin menoihin. Jokaisella on oma talous, eikä näitä sopimuksia voi paljoa verrata  eri alojen kanssa.

Jäädessäni kesälomalle kesäkuussa 2009 jäin toiveissa työpaikan löytämiseen. Olisi mahdollisuus  rakentaa elämää ja kehittää itseään. Elämä on kuitenkin arvaamaton vaikka jokseenkin tulevaisuus on tiedossa. Harrastan edelleen liikunnan ja mielenvirkeiden tavoitteiden kanssa. En ole edelleenkään oman ammattiliiton ja osaston jäsen. Tämä on jäänyt minulta opiskelun päättymiseen kesän jälkeiseen aikaan.

Liberaalinen-sosiaalinen elämänkatsomus on vahva käsitys yhteiskunnasta ja sen toiminnasta. Ei ole tarvetta muuttaa tätä näkökantaa. Se antaa turvan ajatella ja toimia omalla alalla. Liberaalinen-sosiaallinen yhteiskunta on ihanneyhteiskunta.

Tutkintoon tähtäävä

Olen itse opiskelleut kahdesti eri vuosikymmenten aikana. Olen syntynyt 1972 joulukuussa ja elämäni on antanut minulle niukasti vaihtoehtoja. Olen vapaa ja ajatteleva yksilö. Kannatan liberaali-sosiaalista elämän tapaa. Tämä on minun vakaumukseni. Kannatan yhteiskunnan arvoja ja vanhempien tekemään työtä kuitenkin jokainen yksilö on oman taloutensa herra. Jokaisen yksilön on saatava opiskelle omalle alalle. Jokaisen on saatava ostaa kulutushyödykkeet sieltä mistä haluaa. Kaikilla on valintana oma uskonto, poliittinen koti ja asumisen hankinta. Näin elämme yhteiseesä yhteiskunnassa omilla arvoilla ja teoilla. Perhe on yhteiskunnan perusta. Näin opin silloin nuorena kun kävin peruskoulua ja sen jälkeistä opiskeluaikaan.

Sitten tuli 1990-luku. Silloin kasvoin täysi-ikäiseksi ja jouduin valitsemaan ammattialan. Toisena vaihtoehtona oli lukio. Valintani oli kuitenkin ammattioppilaitos. Alkujaan rakennusala oli minun toiveeni. Minut saattin kuitenkin lähtemään ravintolaoppilaitosoppiin. Hakeuduin sinne ja sitte aloitin koulun. Opiskelu ei mennyt kuitenkaan toiveiden mukaan. Muutenkin tunsin 1990-luvun laman ajan omassa elämässäni. Työ ei ollut itsestään selvyys. Se olikin tuntematon käsite tuohon aikaan.  Sainkin vastauksena lämmintä kättä ja toivomuksen paremmasta.

Aika kului. 9 vuoden päästä pääsin sitten uudestaa opiskelemaan. Pääsin ammaattioppilaitokseen 3 vuodeksi opiskelemaan puusepän ammattitutkintoa. Olin elänyt työmarkkinatuella pitkään ja olin valmis uusiin tavoitteisiin. Laitoinkin itselleneni tavoitteen kolmen vuoden päähän. Koulu meni hyvin ja sainkin rakennettua itselle omia huonekaluja siellä ja pieniä hyllyjä. Tein siellä myös laitoksen tilaustöitä joita olikin ihan mukavasti. Opiskelu sujui hyvin. Pieniä vastoinkäymisiä, joista selvisin kunnialla. Se olikin tavoitteista suurin.
Ammattitutkinto tuli sitten 31.5. 2009 ja tunsin onnistuneeni elämässä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin näin. Olin onnellinen.

Elämä on ollut tuona 20 vuoden aikana vastuullista oman talouden hoitamista. Rahaa ei ole tullut isoja summia. Se on tullut muodossa jos toisessa ja sitä ei ole ollut ylimääräistä. Sen kanssa on joutunut oppimaan elämään. Olen silti pärjänny kaikkinen ongelmineen. Suuret toivomukset on karisseet ja olen oppinu pitämään pienistä asioista. Ne ovat ihan kivoja kun ei aseta itselle suuria toiveita. Elämäni on kuosissa. En enää hae tai yritä liikoja. Se on tämän päivän sanoma.

Tällä elämäntyylillä minusta on tullut liberaalinen sosialisti.



Lohtua vähäiseen ylipainoon

Mies on aika tanakka ja punakka. Mistä se johtuu. Ylipaino on Suomessa jokseenkin vakava uhka. Suomalaiset vankistuu päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
Olen nähnyt liikkuessani useita tanakoita ihmisiä.
Liika ruoka kertyy elimistöön ja se jakautuu kohtalaisen tasaisesti kaikkialle kehoon. Miehillä yleensä keskivartaloon. Niin on myös minulla.
 
Olen kohtalaisen tanakka henkilö. Minua on kautta elämäni tullut esiin se, että olen iso ihminen. Minun vaatteet on normaalia isommat ja muutenkin ne ei näytä minun päällä miltään. Täten pidän päälläni sitä mikä sopii minulle, vaatekokoa myöten.

Olenko minä ylipainoinen. en tiedä. Liikun paljon päivän aikana niin maantiellä kuin luonnossa. Harrastaen liikunta myös kuntosalilla ja uiden. Pääasiassa tuen omaa päivittäistä jaksamista liikunnalla. Olen huomannut että ajatukset juokseen paremmin kun käy välilllä ulkona. Lähden kävelylle jos ei ole muuta tekemistä. Näin saan itseni ulos asunnosta. Se onkin tärkeää. Kotia jämähtäminen ei tuo kuin pahaa mieltä ja väsyttäviä ajatuksia.

Niin!  Miksi olen sitten painava. Olen lapsesta asti ollut isokokoinen. En liian iso mutta aika tanakka. Joskus 20 ikävuoden aikana ollut opsikelu sai minut hieman laihtumaan. Sen jälkeen taas  paino nousi sitten vuosi vuodelta ja nousikin siten reippaasti ylipainoksi.  Se tapahtui n. 10 vuotta sitten. En ala erottelemaan syitä mutta kuitenkin silloin liikunta jäi vähäksi.
Sain kuin sainkin painon taas alas. Se putosiki sitten kunnolla. Aloitin setä varten laskennan syömistäni ruuista ja sen myötä katsoin kuluttamani energia määrän taulukosta.Silloin sain liikunnan ja ruoan määrällä kikkailulla itseni normaaliin painoon. Olin hyvilläni. En halunnut enää uusia kiloja.

Aika on mennyt eteenpäin. Tästä ajasta on muistona hyvät hetket. Jatkoin harrastuksia varsinkin liikunna puolelta. Tein harjotuksia kuntosalilla, kävelin tunnista puoleetoista mittaisia lenkkejä ja menin sitten illan aikana vielä uimaan. Pysyin tavoitteissa. Hyvällä mielin.

Nyt on aikaa menny sitten siitä jotain kuusi vuotta. Olen saavuttani mittavan virstanpylvään omassa elämisessä. Kävelen edelleen n. 6-8 km lenkkiä, kuntosaleilen ja uin. Saavutuksista on vähän aikaa ja olenkin aloitttanut uusien mielenkiintojen harrastamista. Olen edelleen kohtalaisen normaalin painoinen mutta muuan liikakilo ehkä on. Todennäköisesti aineevaihdunta heikkenee ja siten voin saada taas painoa itselleni. Iän myötä näin voi käydä. En kuitenkaan luovu kaikesta paheesta ja makeasta. Täytyy sitä antaa itselle armoa tässä asiassa. Kunhan jaksaa liikkua, niin elämän pitäisi olla kohtalaisen normaali.

Olen siis tanakka ja punakka mutta kuitenkin hyvällä mielellä.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vuoden kierto

Vuoden kierto on maailman suuri tapahtuma. Vuosi vaihtuu meillä joulukuun 31. päivän iltana ja tammikuun 1. päivän alussa. Vuorokauden vaihtuessa keskiyöllä. Vuodenkierto on meilä 4 vuodeajan mukainen ja siinä on kesää talvea syksyä ja kevättä. Vuoden kierto on aika jolloin maapallo kiertää kerran auringon ympäri. Maapallo on kallistuskulmassa niin, että vuorotellen pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko viettää talvea.

Talvella on kylmää ja pakkasta mutta on väliin suojasäätä ja vuorokauden lämpötila pysyttelee 0 asteen tienoilla.

Vuosi kiertää myös talvipäivän seisauksen kera. Kerran vuodessa on talvipäivänseisaus. Osuun 21. -22. päivän tienoille joka vuosi. Vuorokausi on lyhin tänä päivänä. Pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi ja pimeää. Päivä lyheneen talvipäivänseisaukseen ja alkaa sitten jälleen pidetä.

Niin on yksi kalenteri päättyny ja uusi alkaa. Näitä kalentereja on vuoden aikana useita. Vuorokauden päivän pituus vaihtelee näin vuoden aikana.

Talvella pimeinpään aikaan laitetaan valoja. Taloja, pihoja, piha-aitoja ja tienvarsia valotetaan keinovalolla. Kiva tällainen valo näkyy parhaiten pimeässä ja luo tunnelmaa ja mielihyvää ihmiselle. Ainakin lämmittää mieltä tullessa pihaan ja kotiin kun näkee valot aijan nurkassa tai talon kuistilla.

Joulun aika on meilla pimeä. Se sopii pohjoisen kulttuuriin. Tätä ei ole syytä viedä pois. Olemme niin pohjosessa, että kaikenlaista pimeän ajan inhoamista on huomattu.

Miksi meillä inhotaan pimeää. Toivon lisää lunta, joka tuo valoa maailmaan. Lunta pitäisi tulle 2-3 kertaa viikossa, jotta tulisi valoa ympäri vuoden. Miksi pitää inhota lunta. Lumi on kiva.

En ymmärrä niitä, jotka haluaa lämpimän talven Suomeen. Odottaa ilmaston lämpenemistä, jotta saisi olla kesäkamppeissa läpi vuoden. Ilmasto ei saa lämmetä Suomessa. Meillä pitäisi olla jokunen aste pakkasta läpi talven.