Yhteiskunta

Olen toista vuosikymmentä seurannut elämää Suomen maassa. On vuosi 2013. Meidän pitäisi olla modermi yhteiskunta. Mistä tuo näkyy? Se näkyy katukuvassa kävelevistä kansalaisista. heillä kun on käsissään monet eri tekniset laitteet, joista saadaan apua päivittäiseen elämään. Suurin osa on kuitenkin niitä, joilla se on kädessä työn vuoksi. Silloin näitä laitteita käytetään kävellessä kadulla. Ajaessa autoa ja istuessa bussissa. Junassa tai lentokoneessa.Tämä hyvä. Näin meillä on aina kiire jokapaikkaan tai ainakin voimme hoitaa asioita mennessä lounaalle tai lähtiessä kotia. i Phonet, i Pad:t, Nokia Lumia sekä Samsumn Note jne. on tulleet pysyvästi meidän jokapäiväiseen elämään. Monella on vielä kiire niin töissä kuin vapaa-aikana.

Kaikilla asiat ei ole näin. Tuossa kirjavassa joukossa on niitäkin jotka joutuu elämään omaa elämää riippumatta työstä. Tässsäkin joukossa on paljon hyviä ihmisiä. Kaikilla ei ole näitä teksnisiä saavutuksia. On vain vanha toimiva Nokian kännykkä, jolla saa lähetettyä tekstiviestin. Kaikki ei ole niin näyttävää kuin näillä kiireisillä ja menevillä ihmisillä.

Viime ajat on ollut taas useita eri juttuja tiedotusvälineissä. Paljon on juttua lomautuksista ja irtisanomisista. Työt ovat vähentyneet Suomen maassa. Ihmisiä siirretään pois työelämästä. Paljon on huolta myös työttömistä. Niistä, jotka ovat työvoimatoimiston kirjoilla. Myös ne nuoret, jotka ovat jääneet pois tästäkin laitoksesta. Missä nämä ihmiset on? Näkyykö heitä kaduilla kulkemassa kadulla? Ne jotka pääsevät ansiosidonnaiselle päivärahalle, niin pärjäävät jonkin aikaa. Näistäkin kaikki ei sitte saa enää myöhemmin töitä.

Tähän joukkoon mahtuu vielä ne jotka ovat jotenkin jääneet työelämän ulkopuolelle ja ovat syystä tai toisesta unohtuneet työmarkkinoiden ulkopuolelle. Miten nämä jaksaa? Kuinka he voivat? Mistä he saavat sisältöä päiväänsä?

Tässä on jokunen joukko eri yhteiskuntarakenteita. Toisilla on kaikki hyvin ja toisilla menee heikommin. Kaikki ovat kuitenkin Suomen kansalaisia. Miksi toisilla on kiire ja toisilla aikaa päivät ympäriinsä? Olisiko aika  jakaa tätä taakkaa puolin ja toisin? Toisilla on lapset päivähoidossa ja toiset hoitaa kotona. Työssäkäyvät kuormittuu henkisesti ja työttömät ja sen kaltaiset taas tuntevat itsensä turhautuneeksi.

Kun nyt olemme modermissa yhteiskunnassa, niin  eikö tällaiset ongelmat kuuluisi hoitaa.