Ohjus 30 vuotta sitten

30 vuotta sitten joulukuussa 28:n päivän tienoilla oli pohjoisen Suomen tutkat havainneet oudon valoilmiön taivaalla. Tätä varten lähetettiin hävittäjät tunnistamaan tapahtumaa. Läpi seudun lennettiin, eikä nähty mitää poikkeavaa Inarijärven ympäristössä. Asia oli käsitelty.
Valoilmiö oli havaittu myös pohjois Norjassa ja heillä taisi olla epäilys mikä tuo valoilimö oli.
Suomessa asia unohdettiin mutta Norja julkaisi mediassa nähneensä neuvostoliittolaisen ohjuksen omassa ilmatilassa. Maailmaan tuli tieto ohjuksesta, joka tuli Barentsin mereltä Norjan yli Suomeen.

Suomen hallitus oli hiljaa mutta nyt norjalaisten julkastessa Suomessakin jouduttiin aloittamaan ohjuksen etsinnät. Ne keskittyivät Inarijärvelle kun paikalta oli löydetty yksi ohjuksen pala mutta itse ohjus, missä se oli? Ohjus oli Inarijärvessä. Paikalle alkoi virrata lehdistöä ja mediaa jo useista Euroopan maista. Se uutisoitiin sitten niin Suomessa kuin naapureissamme. Suomi teki selvityspyynnön Neuvostoliitolle ja sai anteeksipyynnön tapahtuneesta vahingosta. Ohjus oli tavallinen maaliohjus, joita Neuvostoliitto käytti laivastoharjoituksissa Barentsin merellä.
Itse tutkimukset alkoivat vasta tammikuun puolella, kun asia tuli julki Norjan kautta. Ohjuksen palat ja osat vietiin Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto maksoi Suomelle ohjuksen nostamisesta kuluja.

Muistan hämärästi tuon tapahtuman ja minulla oli tietona asiasta se mitä teidotusvälineissä tuli.
Olin 12 vuotias tuolloin. Nyt jälkeen miettien tulee esiin yksi kysymys. Eikö Inarijärven jäässä ollut aukkoa ohjuksen osuessa jäähän? Miten tuo voi kadota jään alle niin, että ei ole avantoa putoamispaikalla? Kaiken lisäksi ohjuksen uskottiin olleen risteylyohjus. Aikamoinen vahinko Neuvostoliitolta.

Suomessa elettiin hiljaiseloa ehkä suureen naapuriin uskoen. Näin ilmeisesti ei reakoitu tapahtumaan. Outoa on sekin, että asiaa ei julkaistu tapahtumahetkellä.

Venäjä varustaa itärajamme lähistölle

Venäjän varustautuminen länttä kohti on oleva tosiasia. Venäjä tulee lähemmäs meitä. Venäjä tulee lähemmä Länsi-Eurooppaa. Näin on myös Suomen itärajan toisella puolen. Viimeisimmät varustautumiset ovat Petroskoisssa ja Alakurtissa. Nämä eivät ole kovinkaan kaukana Suomen itärajasta. Mitä asesitusta sinne tuodaan, en osaa sanoa tässä. Sinällään asia ei ole niin suuri kuin olettaa. Esimerkiksi Alakurtin varustautuminen ei ole uusi asia. Neuvostoliiton aikaan siellä oli tukikohta. Samoin Venäjän aikaan. Alakurtti lakkautettiin 2009 ja silloin sieltä vietiin joukot pois muualle Muurmanskin alueelle.  Nyt sitte sotilaat palaa takaisin.

Onko kyse meneillään olevassa Ukrainan kriisistä, kun tuonnekin palataan takasin. Itse en osaa sanoa. Ainahan Alakurtissa on ollut vemäläisiä sotilaita ja aseistusta. Ainakin II Maailmansodan jälkeen siellä on ollut venäläisiä joukkoja. Luin jostain, että Venäjä asuttaa Alakurttia pohjoisen laivastonsa tueksi ja varustautumista Barentsinmeren uusiin sotilaallisiin investointeihin. Venäjä näyttää varustautuvan myös pohjoisella Jäämerellä tänhetkisen maailmanpoliittisen tilanteen takia.
Etelämmäs Petroskoin alueelle Venäjä on myös lisäännyt arsenaalia. Sielläkin sattuu olemaan venäläisiä tukikohtia. On ollut aina ja tuonnekin on lisätty viime aikoina lisää joukkoja. Suomen lähistöllä on vuosien varrella lisätty sotilasvoimaa jo usean vuoden. Venäjän mukaan nämä on osa pohjoista ulottuvuutta varustautumisen varalta. Silti nämä tukikohdat on Suomen rajojen tuntumassa.
Ehkä eteläisemmät tukikohdat Pietarin pohjoispuolella on Itämeren  alueelle kohdistuvaan puolustusstratekiaan perustuvaa varustautumista.

Täytyy vain toivoa, että nämä varustautumiset on vain normaalia valtioiden asevoimien kehittelyä, eikä uhkaksi Eurooppaa vastaan. Tässä kisassa Suomi on aina lännen ja idän välillä.

Maitotuet

Maailmassa on erilaisia valtiojärjestelmiä. Yksi näistä on ihan itärajamme toisella puolen. Kyse on Venäjästä Suomen suurimmasta kauppakumppanista. Nyt kun maailman huomio on kiinnittynyt itäiseen Eurooppaan, siitä on ja on ollut seurauksia Suomen talouteen. Idänkauppa ei toimi. Ainakaan ei toimi siten miten Suomelle tästä yhteoistyöstä tulleet hyödyt on osoittanu.

Suomi on yrittäny saada hyvitystä Venäjän kaupan tuomaan hävikkiin Euroopalta mutta huonoin tuloksin. Ensin saatiin lämmin kättely eurooppalaisilta kumppaneiltamme. Sitten vähemmälle huomiolle jääneet tuet saatiin mutta kovan väännön perustana. Suomi haki EU-tukia maidontuottajille menetettyjen eurojen tilalle, jotka normaalisti tulee idänkaupan tuloksena.

Ensiksi saatiin vain henkistä tukea ja ymmärrrystä Euroopalta maitotukien saamiseen. Tähän otettiin kantaa hyvinkin tunteikkaasti mediassa ja maatalousväestön keskuudessa. Neuvottelut jäivät laihoiksi. Syynä oli muutaman prosenttiyksikön ero johonkin eurooppalaisen tilastoon mitattuna ja Suomi jäi ulkopuolelle kumppaneittemme lupauksista huolimatta.

Kun kansa ja asianomaiset karjataloudet jyrähtivät mediassa selityksiä riitti. Selittelyt olivat keksityn oloisia  ja vaikesti ymmärrrettäviä sekä valitettavan outoja. EU-kumppaniemme mukaan ehdot joilla tukea saa ei täyty. Suomen hallituksen mukaan ehdot täyttyy. Suomen ongelma on osuustoimintaan perustuvat liiketaloudet, jollaista Euroopassa muualla ei ole. Tämän vuoksi ehdot eivät täyttyneet ja jäimme vaille EU:n maitotukia.

Idänkaupan kriisi on vielä pitkä. Helpotusta  asiaan ei ole tulossa. Korvaavat markkinat on luotava vaikka samalla odotetaan pakotteiden purkua. Näyttää siltä, että asia ei heti korjaannu. Yleinen mielipide haastaa virallisen version, kuitenkin maitotuotteiden vienti olisi tärkeä Suomelle.'
EU jakaa meidät eri kastiin eteläisten ja itäisten naapuriemme kanssa. Jopa Baltian maat saivat korvauksia.

Yhden Venäjän politiikan sijasta olisi sittenkin parempi Suomelle se, että olisi myös erilliset suhteet Venäjään. EU:n Venäjäpolitiikka menee suurien talouksien ehdoilla ja Suomi on jäänyt odottamaan parempien aikojen tuloa.


 

Vasemmisto - Keskusta - Oikeisto vai olisiko vaihtoehto?

Eilen A-studio lähetyksessä eduskuntapuolueiden väliväittely ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja.
Tutut nimet jaksoivat väitellä toisiaan vastaan vaikkakin kärsivällisesti välttivät haukkumasta toisiaan.
Heidät oli istutettu lähetyksen lopussa esitettyyn ruotsalaisen tutkijan tekemän järjestyksen mukaan. Tässä tutkija oli esittänyt mahdolliset blokit Suomen eduskuntaan kuten suuressa osassa Eurooppaa on. Suomea verrattiin erityisesti Ruotsin blokkiin, joka on vasemmisto vastaan oikeisto.
Minua kiehtoi erityisesti tuo jako vasemmistoblokkiin ja oikeistoblokkiin. Ruotsissa tää on selviö mutta Suomessa vasemmisto -oikeisto jakoa ei ole määritelty poliittisessa käytännössä.

Mielenkiinnosta vasemmisto-oikeisto blokkijako olisi Suomessakin kokeilun arvoinen ajatus. Suomalaiset puolueet ei ole innostuneet tämmöisestä ajatuksesta. Ohjelmassa tulikin kommentteja tämmöistä jakoa vastaan.  Minä kysyn miksi Suomeen ei tämmöinen blokkiajattelu sovi. Kansalaisillea olisi vaaleissa mahdollista valita jommankumman hyväksi ja siten politiikka olisi selkeämpää....

Suomessa toimii vasemmisto-keskusta-oikeisto blokkijärjestelmä. Miten sitte olisi kokeilu jaosta seuraavaan puoluejakaumaan.
Vasemmisto:Sosiaalidemokraatit, Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja Vihreät.
Oikeisto: Kokoomus, Keskusta, Ruotsalainen kansanpuolue ja Kristillisdemokraatit.
Miten olisi hallitus vaalien jälkeen. Olisi kaksi blokkia, jotka kisaavat vallasta.

Suomessa poliittinen järjestelmä nojautuu pitkälti kansan tahtoon. Kansalaisissa on hyvin paljon Keksustan kannattajia ja ns. vanha maalaisliittolainen puolue on aina ajanut maaseudun ihmisen asiaa. Samalla Keskusta on pienen ihmisen puolella enemmän kuin mikään muu puolue Suomessa.
Samoin Keskusta on juuriaan myöten maalaisen  puolue. Osin ollaan tultu siihen, että Keskusta on hakenut kannatusta kaupungeista. Ei niin hyvällä tuloksella. Osa kansalasista on tullut asumaan ja elämään kaupunkiin työn perässä. Näin osa Keskustan kannattajista on nykyään kaupungissa.

Sitten Keskustalla on eroja Kokoomukseen ja näin porvalipuolueet ei ole samassa veneessä. Porvaripuolueilla on  eroja mutta samaan hallitukseen molemmat normaalisti mahtuu. Eroja on eritisesti valtion ja kuntien toiminnasta. Suomalaisista puolueista SDP ja Kokoomus mahtuu samaan hallitukseen mutta minusta pieniä puolueita ei saisi olla  tiellä yhteisen politiikan tekemiseksi. Eniten yhteistä on kuitenkin porvarihallituksella ja punamullalla. Punamulta tarkoittaa Keskustan ja SDP:n muodostamaa hallitusta. Tämä on historian tuntema koalitio, joka on hallinnut kautta aikain. Erityisesti sotien jälkeen.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin joskus kokeilla ns vasemmisto -oikeisto blokkihallitusta. Hallituksessa olisivat kaikki ns. vsemmistopuolueet tai ns. oikeistopuolueet. Erityisesti nykyään kun kaikkia hallitusvaihtoehtoja on käytetty viimeisen 25 vuoden aikana, olisi vasemmisto-oikeisto blokki hajatelma voisi olla kokeilun arvoinen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. En kuitenkaan sulje pois
nykyistä hallituskäytäntöä, kun vain tärkeitä taloudellisia päätöksiä tulee. Elinkustannusten tuoma lasku ei jääisi tulevien sukupolvien maksettavaksi, vaan se hoidetaan meidän elinaikana.

Helsinki Guggenheim

Helsinkiin sijoittuja Guggenheim museon arkkitehtikilpailuun löytyi linkki Yleisradion sivuilta. Yllätykseneni löytyi sivullinen satoja samankokoisia mosaiikkipaloja, joita klikkaamalla sai auki. Onhan tuo tietenkin hyvä, että saa suurennettua kuvan mutta minkä kuvan tuolta hakee on ihan oma asia. Onko tosiaan ollu näin suuri kiinnostus yhtä museota kohtaan maailmassa. Vaikuttaa siltä, että tällä tavalla saadaan kiinnostus museon rakentamisessa Helsinkiin todelliseksi. Kisassa on ollut näin paljon osallistujia. Mahtaako maailmassa olla montaakaan arkkitehtiä, joka ei olisi osallistunut tähän rakennuksen suunnittelukilpailuun. Toisaalta kun miettii tätä määrää, niin tulee mieleen mielenkiintoinen asia. Olisinpa osallistunut tuohon kisaan. Asia voi olla näin, että minua ei olisi hyväksytty osallistujaksi arkkitehtuurialan vähäisen tuntemisen vuoksi.

Hulluimman Guggenheim museon valinta on kuitenkin tämän sivun tarkoitus. Tuon voi arpoa, sillä ei tuota kuvamäärää jaksa kattoa. Idea on hyvä mutta voisi kysyä, olisiko hulluin museoesitys olla se mikä rakennetaan Helsinkiin. Itse olen sitä mieltä, että Guggenheim saisi tulla Helsinkiin. Museo on sen verran erikoinen jo rakennukseltaan, että sen rakentaminen Suomeen näyttäisi maailmalle Hullut suomalaiset -teemaan liittyen. Me voisimme laittaa hulluimpia keksintöjä tuonne museoon näytille ja näin tulisi Suomen kansan mielipide näytettyä myös maailmalle. Suomea kun viedään maailmalle Euroopan Unionin kautta hallitustason kokouksessa. Olen aikoinani äänestäny Euroopan Unionin puolesta mutta EU ei tuo meille parempaa elintasoa. Vain menestyneet kansalaiset  ja poliittinen eliitti on hyötynyt EU:sta. Suurin osa kansasta on kyllä omissa oloissaan, missä EU ei näy. Tämmösenkö EU:n puolesta äänestin aikanaan. Ihan toisenlainen tulevaisuus kuva minulla oli vuonna 1994.

Helsinki Guggenheim -museo olisi minusta sopiva Hölmöläistarinoiden avaruusaitaksi ja tuomaan esiin kaikkea suomalaista hulluutta tässä maailmassa. Suomalaista ajanvietettä museoon koko maailman nähtäväksi.

Aral -järvi

Aral-järvi on kuivunu. Aikana jolloin sain tiedon yhdestä järvestä keskellä Venäjää, kyseinen järvi oli vielä hyvinkin iso ja kalaisa. Nykyään se sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin välillä.  Järvi oli kuuluisa maailmassa ja jo silloin oli järvestä kuivunu osa pois ja järvi taisi olla vielä merenpinnan alapuolella. Merenpinnan alapuolella tarkoitti vesirajan olevan alempana kuin viereinen Mustameri.

Nyt Aral -järvi on on kuivunu sitten kokonaan. Se on mainittu tämän illan uutisissa ja kuviakin löytyy. Järvi on siis nyt pelkkää hiekkaa ja hiekkapölyä. Hyvällä tuulella tuolta voisi saada hyvät hiekat pihan leikkinurkkaukseen. Meille Suomessa hiekkaa löytyy lähempääki mutta vertauskuvallisesti järven selkä on nyt hiekka-aavikkoa.  Järven vettä on käytetty maatalouden tarpeisiin ja laskuvedet ohjattiin suurille pelloille. Näin saatiin hyvää vettä tärkeisiin viljelyksiin. Olisiko järven kuivuminen alkanut tämän seurauksena  vai onko kutistuminen maan kohoamisen ja kuivumisen (haihtumisen) aikaansaannosta?

Onko Aral -järven kuivuminen aikamme suuri ympäristöteko? Joen vesi tarvittiin uusiokäyttöön jonka tarkoitus oli alkujaan hyvä. Toimeenpano vain oli huonosti ajateltu. Ympäristötuho on niin suuri, että  voi kysyä mitä kuiv ajärvi tekee alueen ekosysteemiille. Tietenkin asumaton alue on paikka, jolla ei niin suurta merkitystä ympäristön kannalta. Kysymys jääkin, onko tuo enää järvi ja voisiko sitä kutsua nyt aavikoksi. Aavikoituminen on hyvin edennyt ja voiko tästä kehittää teoriaa muuta planeettaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta?

Enää ei laivat eikä veneet seilaa tuota järvenselkää.  Nyt siellä voi ajaa mönkijällä  ja maastoautolla. Kalaan ei enää pääse, eikä verkkoja voi siedä veteen. Tuliko aikanaan järven kalat pyydettyä loppuun ja minne ne on mahdollisesti lähteneet järveltä? Veneet on saanu viedä telakalle ja laivat seilaa jotain muuta vesistöä. Onko aavikolle jäänyt yhtään hyljättyä venettä? Mitä eläimistöä paikalla nyt sitte on?

Aavikolle voisi nyt miettiä taas uusiokäyttöä. Järvellä voi olla hyvää maatalousmaata. Entinen järvenpohja on hyvää ja ravinnerikasta viljelymaata. Muta on mitä parasta perunamaata ja kasvaa siinä myös vilja hyvin. Myös kasvit ja eri vihannekset voi istuttaa alueella. Kasvu on mitä parhain ja maaperä antaa ravinteita kaikelle kasvavalle. Ainoa murhe tulee, kun kuivana kesänä kastelu aiheuttaa huolta. Alueen muut vesistöt ovat sitten ainoa tapa saada vettä. Kastelujärjestelmän rakentaminen maksaa mutta onhan tuota käytetty planeetan kaikilla mantereilla.

Suomessa on tietotaitoa tämmöisestäkin kehitystyöstä. Ainakin meillä on kaikenlaisia innovaatioita. Kehitetään tutkimuksia entisen järven alueen ekosysteemin viljelykelpoiseksi saattamisessa. Ehkä tätä menetelmää sitten voidaan käyttää myöhemminkin tarvittaessa. Myös uusien ideoiden jatkeena. Toivotaan, ettei vihreää aatosta aleta markkinoida tämmöisen kehitystyön esteeksi. Heinää ja hankoa saisi olla ja sen
uskoisi olevan kestävää kehitystä.

Kaikki koolla

Kaksi puoluetta on lähtenyt alkujaan 2011 eduskuntavaalien jälkeen muodostetusta hallituksesta. Itse asiassa nyt on jo toinen hallitus sitten pääministeri Jyrki Kataisen. Katainen lähti EU komissaariksi ja Aleksander Stubb johtaa hallitusta yhdessä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kanssa.

Nyt on sitte vihreiden vuoro. Vihreät jättää hallituksen tällä viikolla heidän mielestään väärän ja väärinymmärretyn ydinvoimapäätöksen ansiosta. He eivät omien sanojen mukaan voi olla tällaisessa hallituksessa, joka päättää uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Kielteisesti äänesti kyllä myös osa SDP:n ministereistä. Nyt yksi puolue on taas asettanut oppositioon odottamaan mahdollista eduskuntapaikkojen lisääntymistä tällä keinoin. Vihreät ovat kummajainen ryhmittymä vallan kammareissa. Poljetaan jopolla eduskuntaan ja ympäri kaupunkia vielä tiedotusvälineiden kuvatessa. Esitetään "rakentava" kommentti siinä välissä ja globaalisuus näkyy sitten eräiden edustajien omissa kömmähdyksissä.

Hallitus siis kaventui taas mojovasti. Nyt ehdoton enemmistö on saavutettava 101 kansanedustajalla 98 edustajaa vastaan. Puhemies ei voi äänestää. Tätä tilannetta voi sanoa jo vähemmistöhallitukseksi. Tää onkin harvinaisuus Suomen historiassa. Vähemmistöhallitukset ei toimi meilla, kuten esim Ruotsissa. Suomalaisessa politiikassa täytyy olla ehdoton enemmistö, jotta päätöksenteko sujuu normaalisti. Homma toimii, kun kaikki on eduskuntasalissa äänestämässä hallituksen puolesta. Näin poissaolot on saatava minimiin. Ei tätä kuukausia tarvi mutta hallitus tuskin pystyy tekemään uusia päätöksiä ennen ensi vuoden eduskuntavaaaleja.

Neljä puoluetta on jäljellä. Kovin täytyy pysyä yhteisten asioiden parissa saadakseen hallituksen istumaan ensi hihtikuuhun. Kaikki koolla ja homma etenee. Kyllä tää alkujaan 6-pack -hallitus on ollu mitä pöljimmän pohjan päällä. Päätöksenteko on ollu kompromissien kompromisseja jonko pohajalta kukaan ei tiedä miten nämä toimet pannan toimeen. Tällä vaalikaudella puolueet ovat vain riidelleet asioista. Ehkä tuota sanotaan kuitenkin keskusteluksi