maanantai 29. syyskuuta 2014

Aral -järvi

Aral-järvi on kuivunu. Aikana jolloin sain tiedon yhdestä järvestä keskellä Venäjää, kyseinen järvi oli vielä hyvinkin iso ja kalaisa. Nykyään se sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin välillä.  Järvi oli kuuluisa maailmassa ja jo silloin oli järvestä kuivunu osa pois ja järvi taisi olla vielä merenpinnan alapuolella. Merenpinnan alapuolella tarkoitti vesirajan olevan alempana kuin viereinen Mustameri.

Nyt Aral -järvi on on kuivunu sitten kokonaan. Se on mainittu tämän illan uutisissa ja kuviakin löytyy. Järvi on siis nyt pelkkää hiekkaa ja hiekkapölyä. Hyvällä tuulella tuolta voisi saada hyvät hiekat pihan leikkinurkkaukseen. Meille Suomessa hiekkaa löytyy lähempääki mutta vertauskuvallisesti järven selkä on nyt hiekka-aavikkoa.  Järven vettä on käytetty maatalouden tarpeisiin ja laskuvedet ohjattiin suurille pelloille. Näin saatiin hyvää vettä tärkeisiin viljelyksiin. Olisiko järven kuivuminen alkanut tämän seurauksena  vai onko kutistuminen maan kohoamisen ja kuivumisen (haihtumisen) aikaansaannosta?

Onko Aral -järven kuivuminen aikamme suuri ympäristöteko? Joen vesi tarvittiin uusiokäyttöön jonka tarkoitus oli alkujaan hyvä. Toimeenpano vain oli huonosti ajateltu. Ympäristötuho on niin suuri, että  voi kysyä mitä kuiv ajärvi tekee alueen ekosysteemiille. Tietenkin asumaton alue on paikka, jolla ei niin suurta merkitystä ympäristön kannalta. Kysymys jääkin, onko tuo enää järvi ja voisiko sitä kutsua nyt aavikoksi. Aavikoituminen on hyvin edennyt ja voiko tästä kehittää teoriaa muuta planeettaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta?

Enää ei laivat eikä veneet seilaa tuota järvenselkää.  Nyt siellä voi ajaa mönkijällä  ja maastoautolla. Kalaan ei enää pääse, eikä verkkoja voi siedä veteen. Tuliko aikanaan järven kalat pyydettyä loppuun ja minne ne on mahdollisesti lähteneet järveltä? Veneet on saanu viedä telakalle ja laivat seilaa jotain muuta vesistöä. Onko aavikolle jäänyt yhtään hyljättyä venettä? Mitä eläimistöä paikalla nyt sitte on?

Aavikolle voisi nyt miettiä taas uusiokäyttöä. Järvellä voi olla hyvää maatalousmaata. Entinen järvenpohja on hyvää ja ravinnerikasta viljelymaata. Muta on mitä parasta perunamaata ja kasvaa siinä myös vilja hyvin. Myös kasvit ja eri vihannekset voi istuttaa alueella. Kasvu on mitä parhain ja maaperä antaa ravinteita kaikelle kasvavalle. Ainoa murhe tulee, kun kuivana kesänä kastelu aiheuttaa huolta. Alueen muut vesistöt ovat sitten ainoa tapa saada vettä. Kastelujärjestelmän rakentaminen maksaa mutta onhan tuota käytetty planeetan kaikilla mantereilla.

Suomessa on tietotaitoa tämmöisestäkin kehitystyöstä. Ainakin meillä on kaikenlaisia innovaatioita. Kehitetään tutkimuksia entisen järven alueen ekosysteemin viljelykelpoiseksi saattamisessa. Ehkä tätä menetelmää sitten voidaan käyttää myöhemminkin tarvittaessa. Myös uusien ideoiden jatkeena. Toivotaan, ettei vihreää aatosta aleta markkinoida tämmöisen kehitystyön esteeksi. Heinää ja hankoa saisi olla ja sen
uskoisi olevan kestävää kehitystä.

3 kommenttia:

  1. Kasteluvettä voitaisiin käyttää Aral-järven uudelleensynnyttämiseen.

    VastaaPoista
  2. Tuskin onnistuu. Maa on noussu ja järvi on historiaa. Maan kohoaminen on oleva kaikkialla maapalloa. Suomessakin. Jos ilmaston lämpeäminen etenee, sitte maankohoaminen voi kompensoitua. Tietysti Aral-järven haihtuminen on osa järven häviämiseen. Käytetään paikkaa mieluummin viljan tuotantoon, niin saamme edes hitusen ruista, ohraa, kauraa ja vehnää näin Suomesta katottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut, että Aral-järvellä olisi ollut mitään ongelmia maankohoamisen kanssa. Ja painottaisin sitä, että mannerjää ei jääkaudella peittänyt järven aluetta, joten ei se oikein voi noustakaan.

      Viljelemiseen tarvitaan vettä, jota ei enää Aral-järvestä saa.

      Poista