Yhteiskuntasopimuksesta

Suomi on suuressa lamassa vai jamassa? Yhteiskuntasopimusta on väännetty ja käännetty jo 10 kuukautta. Vuoroin on ollu vastuuta kantamassa työnantajien EK ja vuoroin palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava. Joskus ihmemttelen näitä lyhenteitä ja erityisesti Akavaa. Akava kirjoitetaan pienin kirjaimin. Ensimmäinen kirjain on iso.

Niin! Asiaan.


Yhteiskuntasopimus on kaiketi jo historiasta tuttu liittyen sivistyneen yhteiskunnan perustamiseen tai luomiseen. Kansa sai turvan ja valtio vallan. Tällöin verraten yhteiskuntasopimusta 29.2.2016 voidaan suoraan verrata tuohon käsitteeseen. Kansa sai turvan eli työtä ja toimeentuloa riittää kansalle ainakin seuraavaksi 4 vuodeksi.  Valtio tässä tapauksessa maan hallitus ja työnantajat saivat  kansan hyväksymään kaikki ne säästöt ja leikkaukset sekä veronkorotukset, joita vielä tullaan tule vaisuudessa tekemään. Itse asiassa nyt lähtökohta on se, että veronkorotuksia ei pitäisi tulla eikä säästöjä nyt sovitun yhteiskuntasopimuksen onnistumisesta.

Nyt kuitenkin sovitun sopimuksen tuloksena Suomeen olisi tulossa ns sisäinen devalvaatio. Tähän joutuisivat asennoitumaan kaikki työssä käyvät miehet ja naiset. Yritykset saisivat verohelpotuksia vastapainoksi. Näiden perusteella valtion talouden ja erityisesti julkisen alan menot pitäisi tullla alas.

Niin! Miten sitte kaikki meneeki?  Sopimus olisi korvaava esitys hallituksen esittämiin kilpailukykysopeutuksiin eli ns pakkolaikeihin. Nämä pakkolait kurjistais työntekijöitä vieden heiltä pois heidän liittojen työehtosopimuksiin sovitut edut. suurina ksymyksinä on ensimmäisen sairauspäivän karenssi ja arkipyhäkorvaukset. Ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja molemmat isot arkipyhät loppiaianen ja helatorstai olisivat plakattomat vapaa päivät.

Yhteiskuntasopimusta on etsitty jo neljännen vai viidennen kerran Yli kymmenen kuukautta siis on neuvoteltu ja etsitty ratkaisua.  Maan hallitus ensin  työmarkkinajärjestöjen kanssa. Sitten työmarkkinaetujärjestöt etsivät sopimusta keskenään ja nyt viidennen kerran he saivat ratkaisun aikaan.

Tämä ratakaisu oli Keskusjärjestöjen tekemä sopimus. Tietenkin tämä sopimus menee liittoihin. STTK:n ja Akavan hallitukset ja jäsenistö on hyväksyneet sopimuksen.  Tarkastelun alla on ollut SAK. SAK:n liitot tai heidän liittojen jäsenistöt eivat ole niin innostuneet asiasta. Jätän mainitsematta tässä liitot, jotka jäivät ulos. En näe sitä tämän tekstin sanoman tärkeydessä olellisena. Kuitenkin painotan tämmöisen koko kansakuntaa yhdistävän ja yhteen hiilen puhaltamiseen yhteiskunnallisesti tärkeänä. Nämä liitot ovat suurin osa suomalaisen yhteiskunna työntekijöitä ja veronmaksajia. Yhteiskunnallisesti työmarkkinajärjestöt ovat Suomessa niin suuressa roolissa Suomen kansantaloudessa. Nyt jos melkein puolet yhden palkansaajajärjestön jäsenistä jää pois sopimuksesta se ei kanna kovinkaan pitkälle yhteiskunnan puolesta. Heillä ei ole erillistä oikeutta saada parempaa  kuin toiset. Heillä ei ole solisaadisuutta. Heillä ei ole vastuunkantoa. He saattavat saada koko sopimuksen turhaksi.

Pienet tulot ja elämisen kustannukset eivät ole hyvä yhdistelmä. Siinä ei onnistu mikään. Siinä taloudellisessa asemassa ei saa mitään eteenpäin. Elämä on raskasta. Miten jaksaa se on suuri kysymys. Rahat ei riitä. Laskuja on liikaa. Huoli on lapsista tai lapsettomuudesta. Lasten pärjääminen koulussa. Kaikkialla näkee hyvin toimeentulevaa miestä ja naista. Ulkonäöstä ei jaksa huolehtia. Yksinäisyys vaivaa. Kotona on tylsää. Ei ole rahaa harrastuksiin. Mitä naapuri ajattelee minusta? Kroppa alkaa vaivata. Tulee lihaskipuja. Lääkärikulut ovat isot. Alkaako mieleni reistailla? Mielenterveys, diabetes ja ylipaino. Mikä on näiden merkitys elämän laadulle. Työpaikkaetsintä on ihan turhaa.

Tää kaikki on arkipäivää useammalla kymmenellä prosentilla kansalaisista. Työ on raskasta. Se ei tuo sisältöä elämään. Selviäminen tästäkin huolettaa. Kaiken tämän hyväksyminen liitoissa auttaa työelämän ja sosiaaliturvan ulkopuolella olevia kansalaisia. Tälllöin nuoret, opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkkeelä olevat sairaat ja työ-, kansaneläkeläiset tulevat selviämään helpommin kun  ammattiyhdistysliikkeen jäsenistö hyväksyy tämän yhteiskuntasopimuksen. Koskaan ette tiedä, vaikka itse olette siinä tilanteessa vielä ennenkuin  hyvässä kunnossa eläkkeelle päästyäsi. Näin myös vaikeasti toimeentulevat kansalaiset on mukana yhteiskunnassa.