perjantai 21. helmikuuta 2014

Kuinka ihmiset siten elää kun työtä ei ole siinä mittakaavassa


Työpaikkoja on ulosliputettu ihan sikana. Trendi näyttää olevan sellainen, että siitä ei tule loppua. Suuret yritykset ulkoistavat toimintoja pienille toimijoille ja  pienet yritykset joutuvat palkkaamaan pienipalkkaista työntekijää, jotta kustannukset säilyy suhteellisina. Työajat jäävät myös lyhyiksi ja päivän pituus vaihtelee puolipäivätyöstä osapäivätyöhön. Itse käytän monesti termiä tuntityö.
Mitä sitten työntekijä voi tehdä asialle? Toistaiseksi ei mitään. On vain sopeuduttava tilanteeseen ja uhrattava itsensä työn puolesta. Jos ei nyt ihan fyysisesti, niin henkisesti.

Luin tuon Tompan tekstin Työpaikkaongelma Suomessa  tähän ja laitan tuosta muutaman kommentin noista ajatuksista.

Työajan lyhentäminen on todennäköisesti tehtävä vielä tämän vuosikymmenen aikana. Kysymys onkin, mistä turvataan työntekijöiden palkkataso, jotta kuluttajilla olisi rahaa hankkia tarpeellisia hyödykkeitä. Tässä tulee esiin halpatavaroiden tuonti markkinoille, joita pienituloisille tyrkytetään. Näin hyväksyttäis se että tulot olisivat suunnilleen yhtäsuuret kuin menot. Kokonaisuus pettää, sillä halvalla tuotetut tuotteet ovat huonolaatuisia. Niitä joutuu siten ostamaan enemmän.

Ulkomaista työvoimaa tuodaan tosiaan halvempien kustannusten takia. Jossain yhteyksissä tätä asiaa ei ole peitelty vaan sanottu suoraan haasattelussa homman olevan totta. Sitten suomalaiset työntekijät jäävät työttömiksi ja siten eivät voi hyväksyä työnantajan toimia. Toinen pointti on ns. aputyövoiman tuominen ja perustaminen työmarkkinoille. Nämä ihmiset saavat käytännössä työmarkkinatuen vastaista palkkaa. Tietenkin heillä on jotain puuhaa päiville mutta jaksaminen ei ole taattua työpaikalla. Harvoin tästä saa pysyvää työpaikkaa. Aputyömarkkinat ovat niitä ihmisiä, jotka tekevät osa-aikaista/tuntiyötä joita tänä päivänäkin jo käytetään.

Työnantajalle voisi laittaa jonkun maksu esim. sivukulujen suurenenminen, mitä lyhempi työsuhde on. Tai sitten veroluontonen maksu valtiolle ja se olisi sitä suurempi mitä lyhempi työsuhde on. Ammattiyhdistyliikkeen toiminnan turvaaminen olisi ehtojen laittaminen tuöehtosopimukseen. Tämä kysymys olisi mittava toimenpide ja en usko tuommoisen pykälän tuloa työehtosopimukseen ihan heti. Neuvottelut tämmöisestä olisivat hyvin pitkät aikaa vievät.

Korkean osaamisen maassa meillä tosiaan on jo pienipalkkaista työvoimaa. Meillä alkaa olla higtech:a ja matalan työtason työntekijää. Uudet työt pienissä yrityksissä on usein matalapalkkaista. Yritykset eivät investoi helposti peläten taantumaa. Työntekijöitä ei oteta ja työt tehdään sitten vähemmällä väellä. Nykyisellä tasolla menemme vääjäämättä tilanteessa, jossa jo osin ollaan. Meillä on korkean tason osaamista mutta rahaa on palkata vain pienipalkkaista työvoimaa. Higtech:a ja osa-aikaista biljardipöydän hoitajaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti