Jääkiekko on kisa joka saa useankin suomalaisen hurmioon. Katsoessa kun omat esikuvat ja fanit hakkaavat kiekkoa kaukaloa pitkin. Peli on kuitenkin kovaa työtä, eikä siinä saa mitään ilmaseksi.
Minä jäin kanssa koukkuun katosessa tämän vuoden MM-kisoja. Katson kyllä nämä MM-kisat joka vuosi ja aina se on yhtä mukaansatempaavaa urheilua. Varsinkin silloin kun pelin tempo on kiivas ja nopea. Pelitilanteet vaihtuu hetki hetkeltä ja joka vaihto on oma juttunsa. Peli etenee sekunti sekuntilta ja erän aikana tapahtuu paljon.
Pelissä on kolme erää. Yksi ottelu kestää yhteensä 60 minuuttia. Pelikatkot rytmittää tuon ajan sen mukaan miten peli etenee.
Minä tietenkin jännitän Suomen menestystä. Suomi on mielestäni yksi jääkiekon isoista maista ja kuusi muuta isoa jääkiekkomaata on yhtä hyvät. Suurien keikkomaiden väiset ottelut on aina vaarallisia tappion tähden. Toiseksi jäänyttä ei kukaan muista. Voittajasta tässä pelataan vaikkakin himmeemät mitalit jaetaan myös. On se pronnsimitali myös arvokas ja on voitettu toisesta finaaliottelusta.
Suomi jäi tänä vuonna neljänneksi. Se oli aikamoinen pettymus. Tuon onnentunteen sai nyt tuntea USA. Suomi pelasi pronnsiottelussa ja hävisi USA:lle. Finaalissa pelasi Ruotsi ja Sveitsi. Ruotsi voitti. Ilkeäkseni täytyy sanoa, että toivoin Sveitsin voittavan tuon finaalin. Olisi ollut yllätys ja Ruotsin voitto on aina pettymys ja tympeys.Suomen ja Ruotsin välillä ottelut on aina maaotteluita ja niissä on paljon tunnetta matkassa.
Suomella oli mielestäni hyvä joukkue vaikkakin kaikki ei aina toiminu. En ole asiantuntija enkä pelaaja, niin en voi antaa kommentteja osaamisesta. Minusta 6 voittoa seitsemästä on saavutus. Tuo osoittaa pelaajien pelaavan joukkueena. Tiiminä. Paljon he pelasivat yhteen hiileen ja se tuotti tulosta. On hyvä, jos osaa tämmöisen. Tietenkin täytyy olla halu voittaa. Se tuo jo paljon lisää. Ns. psyykkääminen olisi asiantuntijoita kuunnelten suurin tekijä.
Minä en tuosta tiedä. En ole koskaan pelannut joukkueessa. Silloinkin kun olen kokeillut, siinä on sattunut vahinkoja. Näin en tiedä psyykkeen lataamisesta tämmöiseen peliin. Ulkopuolisena tietenkin ei voi ottaa kantaapuoleen eikä toiseen.
Kuitenkin nuo kisat on mitä parasta viihdettä ja terapiaa. Näitä kattoessa alkaa jännittää ja tällöin unohtuu kaikki paha mielestä. Peli vie mennessään. Erätauot on sohvaperunan ja penkkiurheilijan oman proteiini tankkauksen paikka. On haettava purtavaa ja juotavaa. Ottelun edetessä ja johdossa ollessa peli sen kun kiihtyy ja sama tapahtuu mielessä. Voitto tuo aina myös lisää latausta jännitykseen. Sitten ottelun loppuessa hengityskin tasaantaa. Onhan lopputulos tiedossa.
Pelit on pelattu ja vuoden päästä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti