Helsinkiin sijoittuja Guggenheim museon arkkitehtikilpailuun löytyi linkki Yleisradion sivuilta. Yllätykseneni löytyi sivullinen satoja samankokoisia mosaiikkipaloja, joita klikkaamalla sai auki. Onhan tuo tietenkin hyvä, että saa suurennettua kuvan mutta minkä kuvan tuolta hakee on ihan oma asia. Onko tosiaan ollu näin suuri kiinnostus yhtä museota kohtaan maailmassa. Vaikuttaa siltä, että tällä tavalla saadaan kiinnostus museon rakentamisessa Helsinkiin todelliseksi. Kisassa on ollut näin paljon osallistujia. Mahtaako maailmassa olla montaakaan arkkitehtiä, joka ei olisi osallistunut tähän rakennuksen suunnittelukilpailuun. Toisaalta kun miettii tätä määrää, niin tulee mieleen mielenkiintoinen asia. Olisinpa osallistunut tuohon kisaan. Asia voi olla näin, että minua ei olisi hyväksytty osallistujaksi arkkitehtuurialan vähäisen tuntemisen vuoksi.
Hulluimman Guggenheim museon valinta on kuitenkin tämän sivun tarkoitus. Tuon voi arpoa, sillä ei tuota kuvamäärää jaksa kattoa. Idea on hyvä mutta voisi kysyä, olisiko hulluin museoesitys olla se mikä rakennetaan Helsinkiin. Itse olen sitä mieltä, että Guggenheim saisi tulla Helsinkiin. Museo on sen verran erikoinen jo rakennukseltaan, että sen rakentaminen Suomeen näyttäisi maailmalle Hullut suomalaiset -teemaan liittyen. Me voisimme laittaa hulluimpia keksintöjä tuonne museoon näytille ja näin tulisi Suomen kansan mielipide näytettyä myös maailmalle. Suomea kun viedään maailmalle Euroopan Unionin kautta hallitustason kokouksessa. Olen aikoinani äänestäny Euroopan Unionin puolesta mutta EU ei tuo meille parempaa elintasoa. Vain menestyneet kansalaiset ja poliittinen eliitti on hyötynyt EU:sta. Suurin osa kansasta on kyllä omissa oloissaan, missä EU ei näy. Tämmösenkö EU:n puolesta äänestin aikanaan. Ihan toisenlainen tulevaisuus kuva minulla oli vuonna 1994.
Helsinki Guggenheim -museo olisi minusta sopiva Hölmöläistarinoiden avaruusaitaksi ja tuomaan esiin kaikkea suomalaista hulluutta tässä maailmassa. Suomalaista ajanvietettä museoon koko maailman nähtäväksi.
torstai 30. lokakuuta 2014
maanantai 29. syyskuuta 2014
Aral -järvi
Aral-järvi on kuivunu. Aikana jolloin sain tiedon yhdestä järvestä keskellä Venäjää, kyseinen järvi oli vielä hyvinkin iso ja kalaisa. Nykyään se sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin välillä. Järvi oli kuuluisa maailmassa ja jo silloin oli järvestä kuivunu osa pois ja järvi taisi olla vielä merenpinnan alapuolella. Merenpinnan alapuolella tarkoitti vesirajan olevan alempana kuin viereinen Mustameri.
Nyt Aral -järvi on on kuivunu sitten kokonaan. Se on mainittu tämän illan uutisissa ja kuviakin löytyy. Järvi on siis nyt pelkkää hiekkaa ja hiekkapölyä. Hyvällä tuulella tuolta voisi saada hyvät hiekat pihan leikkinurkkaukseen. Meille Suomessa hiekkaa löytyy lähempääki mutta vertauskuvallisesti järven selkä on nyt hiekka-aavikkoa. Järven vettä on käytetty maatalouden tarpeisiin ja laskuvedet ohjattiin suurille pelloille. Näin saatiin hyvää vettä tärkeisiin viljelyksiin. Olisiko järven kuivuminen alkanut tämän seurauksena vai onko kutistuminen maan kohoamisen ja kuivumisen (haihtumisen) aikaansaannosta?
Onko Aral -järven kuivuminen aikamme suuri ympäristöteko? Joen vesi tarvittiin uusiokäyttöön jonka tarkoitus oli alkujaan hyvä. Toimeenpano vain oli huonosti ajateltu. Ympäristötuho on niin suuri, että voi kysyä mitä kuiv ajärvi tekee alueen ekosysteemiille. Tietenkin asumaton alue on paikka, jolla ei niin suurta merkitystä ympäristön kannalta. Kysymys jääkin, onko tuo enää järvi ja voisiko sitä kutsua nyt aavikoksi. Aavikoituminen on hyvin edennyt ja voiko tästä kehittää teoriaa muuta planeettaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta?
Enää ei laivat eikä veneet seilaa tuota järvenselkää. Nyt siellä voi ajaa mönkijällä ja maastoautolla. Kalaan ei enää pääse, eikä verkkoja voi siedä veteen. Tuliko aikanaan järven kalat pyydettyä loppuun ja minne ne on mahdollisesti lähteneet järveltä? Veneet on saanu viedä telakalle ja laivat seilaa jotain muuta vesistöä. Onko aavikolle jäänyt yhtään hyljättyä venettä? Mitä eläimistöä paikalla nyt sitte on?
Aavikolle voisi nyt miettiä taas uusiokäyttöä. Järvellä voi olla hyvää maatalousmaata. Entinen järvenpohja on hyvää ja ravinnerikasta viljelymaata. Muta on mitä parasta perunamaata ja kasvaa siinä myös vilja hyvin. Myös kasvit ja eri vihannekset voi istuttaa alueella. Kasvu on mitä parhain ja maaperä antaa ravinteita kaikelle kasvavalle. Ainoa murhe tulee, kun kuivana kesänä kastelu aiheuttaa huolta. Alueen muut vesistöt ovat sitten ainoa tapa saada vettä. Kastelujärjestelmän rakentaminen maksaa mutta onhan tuota käytetty planeetan kaikilla mantereilla.
Suomessa on tietotaitoa tämmöisestäkin kehitystyöstä. Ainakin meillä on kaikenlaisia innovaatioita. Kehitetään tutkimuksia entisen järven alueen ekosysteemin viljelykelpoiseksi saattamisessa. Ehkä tätä menetelmää sitten voidaan käyttää myöhemminkin tarvittaessa. Myös uusien ideoiden jatkeena. Toivotaan, ettei vihreää aatosta aleta markkinoida tämmöisen kehitystyön esteeksi. Heinää ja hankoa saisi olla ja sen
uskoisi olevan kestävää kehitystä.
Nyt Aral -järvi on on kuivunu sitten kokonaan. Se on mainittu tämän illan uutisissa ja kuviakin löytyy. Järvi on siis nyt pelkkää hiekkaa ja hiekkapölyä. Hyvällä tuulella tuolta voisi saada hyvät hiekat pihan leikkinurkkaukseen. Meille Suomessa hiekkaa löytyy lähempääki mutta vertauskuvallisesti järven selkä on nyt hiekka-aavikkoa. Järven vettä on käytetty maatalouden tarpeisiin ja laskuvedet ohjattiin suurille pelloille. Näin saatiin hyvää vettä tärkeisiin viljelyksiin. Olisiko järven kuivuminen alkanut tämän seurauksena vai onko kutistuminen maan kohoamisen ja kuivumisen (haihtumisen) aikaansaannosta?
Onko Aral -järven kuivuminen aikamme suuri ympäristöteko? Joen vesi tarvittiin uusiokäyttöön jonka tarkoitus oli alkujaan hyvä. Toimeenpano vain oli huonosti ajateltu. Ympäristötuho on niin suuri, että voi kysyä mitä kuiv ajärvi tekee alueen ekosysteemiille. Tietenkin asumaton alue on paikka, jolla ei niin suurta merkitystä ympäristön kannalta. Kysymys jääkin, onko tuo enää järvi ja voisiko sitä kutsua nyt aavikoksi. Aavikoituminen on hyvin edennyt ja voiko tästä kehittää teoriaa muuta planeettaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta?
Enää ei laivat eikä veneet seilaa tuota järvenselkää. Nyt siellä voi ajaa mönkijällä ja maastoautolla. Kalaan ei enää pääse, eikä verkkoja voi siedä veteen. Tuliko aikanaan järven kalat pyydettyä loppuun ja minne ne on mahdollisesti lähteneet järveltä? Veneet on saanu viedä telakalle ja laivat seilaa jotain muuta vesistöä. Onko aavikolle jäänyt yhtään hyljättyä venettä? Mitä eläimistöä paikalla nyt sitte on?
Aavikolle voisi nyt miettiä taas uusiokäyttöä. Järvellä voi olla hyvää maatalousmaata. Entinen järvenpohja on hyvää ja ravinnerikasta viljelymaata. Muta on mitä parasta perunamaata ja kasvaa siinä myös vilja hyvin. Myös kasvit ja eri vihannekset voi istuttaa alueella. Kasvu on mitä parhain ja maaperä antaa ravinteita kaikelle kasvavalle. Ainoa murhe tulee, kun kuivana kesänä kastelu aiheuttaa huolta. Alueen muut vesistöt ovat sitten ainoa tapa saada vettä. Kastelujärjestelmän rakentaminen maksaa mutta onhan tuota käytetty planeetan kaikilla mantereilla.
Suomessa on tietotaitoa tämmöisestäkin kehitystyöstä. Ainakin meillä on kaikenlaisia innovaatioita. Kehitetään tutkimuksia entisen järven alueen ekosysteemin viljelykelpoiseksi saattamisessa. Ehkä tätä menetelmää sitten voidaan käyttää myöhemminkin tarvittaessa. Myös uusien ideoiden jatkeena. Toivotaan, ettei vihreää aatosta aleta markkinoida tämmöisen kehitystyön esteeksi. Heinää ja hankoa saisi olla ja sen
uskoisi olevan kestävää kehitystä.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Kaikki koolla
Kaksi puoluetta on lähtenyt alkujaan 2011 eduskuntavaalien jälkeen muodostetusta hallituksesta. Itse asiassa nyt on jo toinen hallitus sitten pääministeri Jyrki Kataisen. Katainen lähti EU komissaariksi ja Aleksander Stubb johtaa hallitusta yhdessä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kanssa.
Nyt on sitte vihreiden vuoro. Vihreät jättää hallituksen tällä viikolla heidän mielestään väärän ja väärinymmärretyn ydinvoimapäätöksen ansiosta. He eivät omien sanojen mukaan voi olla tällaisessa hallituksessa, joka päättää uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Kielteisesti äänesti kyllä myös osa SDP:n ministereistä. Nyt yksi puolue on taas asettanut oppositioon odottamaan mahdollista eduskuntapaikkojen lisääntymistä tällä keinoin. Vihreät ovat kummajainen ryhmittymä vallan kammareissa. Poljetaan jopolla eduskuntaan ja ympäri kaupunkia vielä tiedotusvälineiden kuvatessa. Esitetään "rakentava" kommentti siinä välissä ja globaalisuus näkyy sitten eräiden edustajien omissa kömmähdyksissä.
Hallitus siis kaventui taas mojovasti. Nyt ehdoton enemmistö on saavutettava 101 kansanedustajalla 98 edustajaa vastaan. Puhemies ei voi äänestää. Tätä tilannetta voi sanoa jo vähemmistöhallitukseksi. Tää onkin harvinaisuus Suomen historiassa. Vähemmistöhallitukset ei toimi meilla, kuten esim Ruotsissa. Suomalaisessa politiikassa täytyy olla ehdoton enemmistö, jotta päätöksenteko sujuu normaalisti. Homma toimii, kun kaikki on eduskuntasalissa äänestämässä hallituksen puolesta. Näin poissaolot on saatava minimiin. Ei tätä kuukausia tarvi mutta hallitus tuskin pystyy tekemään uusia päätöksiä ennen ensi vuoden eduskuntavaaaleja.
Neljä puoluetta on jäljellä. Kovin täytyy pysyä yhteisten asioiden parissa saadakseen hallituksen istumaan ensi hihtikuuhun. Kaikki koolla ja homma etenee. Kyllä tää alkujaan 6-pack -hallitus on ollu mitä pöljimmän pohjan päällä. Päätöksenteko on ollu kompromissien kompromisseja jonko pohajalta kukaan ei tiedä miten nämä toimet pannan toimeen. Tällä vaalikaudella puolueet ovat vain riidelleet asioista. Ehkä tuota sanotaan kuitenkin keskusteluksi
Nyt on sitte vihreiden vuoro. Vihreät jättää hallituksen tällä viikolla heidän mielestään väärän ja väärinymmärretyn ydinvoimapäätöksen ansiosta. He eivät omien sanojen mukaan voi olla tällaisessa hallituksessa, joka päättää uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Kielteisesti äänesti kyllä myös osa SDP:n ministereistä. Nyt yksi puolue on taas asettanut oppositioon odottamaan mahdollista eduskuntapaikkojen lisääntymistä tällä keinoin. Vihreät ovat kummajainen ryhmittymä vallan kammareissa. Poljetaan jopolla eduskuntaan ja ympäri kaupunkia vielä tiedotusvälineiden kuvatessa. Esitetään "rakentava" kommentti siinä välissä ja globaalisuus näkyy sitten eräiden edustajien omissa kömmähdyksissä.
Hallitus siis kaventui taas mojovasti. Nyt ehdoton enemmistö on saavutettava 101 kansanedustajalla 98 edustajaa vastaan. Puhemies ei voi äänestää. Tätä tilannetta voi sanoa jo vähemmistöhallitukseksi. Tää onkin harvinaisuus Suomen historiassa. Vähemmistöhallitukset ei toimi meilla, kuten esim Ruotsissa. Suomalaisessa politiikassa täytyy olla ehdoton enemmistö, jotta päätöksenteko sujuu normaalisti. Homma toimii, kun kaikki on eduskuntasalissa äänestämässä hallituksen puolesta. Näin poissaolot on saatava minimiin. Ei tätä kuukausia tarvi mutta hallitus tuskin pystyy tekemään uusia päätöksiä ennen ensi vuoden eduskuntavaaaleja.
Neljä puoluetta on jäljellä. Kovin täytyy pysyä yhteisten asioiden parissa saadakseen hallituksen istumaan ensi hihtikuuhun. Kaikki koolla ja homma etenee. Kyllä tää alkujaan 6-pack -hallitus on ollu mitä pöljimmän pohjan päällä. Päätöksenteko on ollu kompromissien kompromisseja jonko pohajalta kukaan ei tiedä miten nämä toimet pannan toimeen. Tällä vaalikaudella puolueet ovat vain riidelleet asioista. Ehkä tuota sanotaan kuitenkin keskusteluksi
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Oltermannia sai Venäjällä mutta minne se nyt.
Euroopan Unioini on saanut vastapakotteeensa. Maataloustuotteiden vientikielto Venäjälle ovat parhaillaan voimassa. Tänään uutisoitiin pakotteiden lieventämisestä. Suomen Valio saa jatkaa laktoosittomien tuotteiden tekoa ja vientiä Venäjälle. Tähän oli saatu yli 20000 ihmisen adressi näitten tuotteiden saamiseksi kauppoihin kauppapakotteiden aikana.
Maailmanpoliittinen tilanne on nyt herkkä. Ratkaisu ei näy lähimaille ja saamme hakea uusia markkinoita tuotteille varsinkin lähialueiden markkinoiden tilalle. Venäjän asettamat vastapakotteet ovat heidän ratkaisu tilanteeseen ja se ei miellytä meitä. Ei myöskään Eurooppaa, eikä Yhdysvaltoja.
Tähän verrattuna voi ja maitotuotteille täytyy löytää uusia markkinoita tuotantomme tutuille tuotteille. Nämä vientikiellot tuskin höllenee.
Ukrainan kriisin ratkaisu voisi saada viennin taas vauhtiin mutta missä aikataulussa ratkaisun saamme. Suomalainen Oltermanni on venäläisen kuluttaja suosiossa mutta valtion asettamat ehdot ei käy suomalaisille. Ei tartte käyäkään mutta 20 vuoden ajan totuttiin maidon ja juuston menekkiin Venäjälle. Lohtuna on se, että venäläinen kuluttaja hakee juustonsa Suomen itäisistä kaupungeista ja kaupoista.
Maailmanpoliittinen tilanne on nyt herkkä. Ratkaisu ei näy lähimaille ja saamme hakea uusia markkinoita tuotteille varsinkin lähialueiden markkinoiden tilalle. Venäjän asettamat vastapakotteet ovat heidän ratkaisu tilanteeseen ja se ei miellytä meitä. Ei myöskään Eurooppaa, eikä Yhdysvaltoja.
Tähän verrattuna voi ja maitotuotteille täytyy löytää uusia markkinoita tuotantomme tutuille tuotteille. Nämä vientikiellot tuskin höllenee.
Ukrainan kriisin ratkaisu voisi saada viennin taas vauhtiin mutta missä aikataulussa ratkaisun saamme. Suomalainen Oltermanni on venäläisen kuluttaja suosiossa mutta valtion asettamat ehdot ei käy suomalaisille. Ei tartte käyäkään mutta 20 vuoden ajan totuttiin maidon ja juuston menekkiin Venäjälle. Lohtuna on se, että venäläinen kuluttaja hakee juustonsa Suomen itäisistä kaupungeista ja kaupoista.
maanantai 11. elokuuta 2014
Lähtökohta oli ja kauppasotako nyt
On kulunut tovi Ukrainan kriisin alkamisesta ja sen jatkumisesta. Isoin tapahtuma oli kuitenkin heinäkuun alussa tapahtunut Malesialaiskoneen ampuminen alas. Tapaus oli törkeä kuluneen maailmanhistorian aikana. Kriisi on muutenkin hermoja koetteleva ja kriisin syventymisen aikana on alkanu jo kadota todellisuus mistä kriisi sai alkunsa. Kyseleekö kukaan mistä kaikki sai alkunsa.
Itse koneen alas ampuminen on törkein ihmisyyden ja elämän lopettaminen, oli kyseessä sitten vahinko vai tarkoin suunniteltu teko. Vastuuta ei ole kukaan ottanut suoraan, vaikka osapuolista toinen kertoi olevan vastuussa. Sosiaalisella medialla on ollut suuri merkitys ampujan tunnustamiseksi. Se on kuitenkin vain jonkun kirjoittamaa sanaa ja sen voi tehdä kuka tahansa.
Sosiaalinen media on kunnostautunut myös sotasankaruudessakin.
Nyt on edetty vastapakotteiden tielle ja näytämme olevan jonkinlaisessa kauppasodassa. Sattumoisin Venäjä on luonut EU:lle omat pakotteensa tuoda maitotuotteita maahan. Lisäpakotteeet voivat vielä tulla mutta onko tuosta suurempaa hyötyä. Taitaa Eurooppa sahata omaa jalkaa ja pakotteet alkaa syödä Euroopan talouttaa ja eritoten Suomea Euroopan jäsenenä.
Nyt sitten emme saa voikilojamme Pietarin ja Moskovan kauppoihin. Samoin käy maitolitrojemme sekä juustojen. Valio maidon tuottajana saa pienentää tuotantoaan, samoin pienet meijierit. Venäjä ostaa ne maailmalta ja lisää omaa tuotantoaan. Minne saadaan Suomen maidot, viilit ja juustot? Tuotetaan vähemmän. Se taas on isku maataloustuottajille. Joudumme etsimään uusia vientimaita. Olemme suuren urakan edessä ja vastausta emme saa lähiaikoina.
Nyt voimassa olevat vastapakotteet koskevat kansalaisia, muodossa tai toisessa. Euroopan pakotteet Venäjää vastaan olivat lähinnä matkustuskieltoja ja varojen jäädyttämisiä. Nämä koskivat vain harvoja. Olivat kuitenkin Kremlin lähipiirin kuuluvia henkilöitä ja joitain suuryritysten johtajia.
Ranska ja Saksa suunnittelivat vielä esim aseiden vientikieltoa Venäjälle. Venäjä laittoi heti tavalliset kansalaiset pakotteiden välillisiksi maksajiksi.
Kriisin eteneminen on sitten edennyt pieneen kauppasotaan. Tänään uutisoitiin Venäjän vievän humaanitaarista apua Itä-Ukrainaan. Tämä on viime tiedon mukaan sovittua EU:n, Yhdysvaltojen ja Ukrainan kesken. Kyse olisi SPR:n tuomaan apua kriisialueelle. Mitä tuo sitten on, se nähään lähipäivininä. Samalla Venäjä on keskittäny joukkoja Ukrainan rajalle. Myös kapinalliset ovat uutisoineet omat toimensa. Humanitaarinen apu voi olla myös tutkimusmatka alueelle ennen suurempia toimia odotellessa.
Itse koneen alas ampuminen on törkein ihmisyyden ja elämän lopettaminen, oli kyseessä sitten vahinko vai tarkoin suunniteltu teko. Vastuuta ei ole kukaan ottanut suoraan, vaikka osapuolista toinen kertoi olevan vastuussa. Sosiaalisella medialla on ollut suuri merkitys ampujan tunnustamiseksi. Se on kuitenkin vain jonkun kirjoittamaa sanaa ja sen voi tehdä kuka tahansa.
Sosiaalinen media on kunnostautunut myös sotasankaruudessakin.
Nyt on edetty vastapakotteiden tielle ja näytämme olevan jonkinlaisessa kauppasodassa. Sattumoisin Venäjä on luonut EU:lle omat pakotteensa tuoda maitotuotteita maahan. Lisäpakotteeet voivat vielä tulla mutta onko tuosta suurempaa hyötyä. Taitaa Eurooppa sahata omaa jalkaa ja pakotteet alkaa syödä Euroopan talouttaa ja eritoten Suomea Euroopan jäsenenä.
Nyt sitten emme saa voikilojamme Pietarin ja Moskovan kauppoihin. Samoin käy maitolitrojemme sekä juustojen. Valio maidon tuottajana saa pienentää tuotantoaan, samoin pienet meijierit. Venäjä ostaa ne maailmalta ja lisää omaa tuotantoaan. Minne saadaan Suomen maidot, viilit ja juustot? Tuotetaan vähemmän. Se taas on isku maataloustuottajille. Joudumme etsimään uusia vientimaita. Olemme suuren urakan edessä ja vastausta emme saa lähiaikoina.
Nyt voimassa olevat vastapakotteet koskevat kansalaisia, muodossa tai toisessa. Euroopan pakotteet Venäjää vastaan olivat lähinnä matkustuskieltoja ja varojen jäädyttämisiä. Nämä koskivat vain harvoja. Olivat kuitenkin Kremlin lähipiirin kuuluvia henkilöitä ja joitain suuryritysten johtajia.
Ranska ja Saksa suunnittelivat vielä esim aseiden vientikieltoa Venäjälle. Venäjä laittoi heti tavalliset kansalaiset pakotteiden välillisiksi maksajiksi.
Kriisin eteneminen on sitten edennyt pieneen kauppasotaan. Tänään uutisoitiin Venäjän vievän humaanitaarista apua Itä-Ukrainaan. Tämä on viime tiedon mukaan sovittua EU:n, Yhdysvaltojen ja Ukrainan kesken. Kyse olisi SPR:n tuomaan apua kriisialueelle. Mitä tuo sitten on, se nähään lähipäivininä. Samalla Venäjä on keskittäny joukkoja Ukrainan rajalle. Myös kapinalliset ovat uutisoineet omat toimensa. Humanitaarinen apu voi olla myös tutkimusmatka alueelle ennen suurempia toimia odotellessa.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Suomi Barentsinmeren hyötyalueella
Suomi on pohjoisessa. Sijaintimme on molemmin puolin pohjoista napapiiriä. Barents on pohjoisessa Suomesta katsottuna. Ei kaukana mutta meillä ei ole omaa yhteyttä Barentsinmerelle. Olemme sillai motissa Koillisväylään nähden ja meillä ei ole Barentsin alueen luonnovaroja käytettävisssä.
Suomi on kuitenkin Arktisen alueen tutkimuksen kärjessä ja meillä on kuitenkin eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita. Voimme koittaa myydä tätä osaamista Barentsin alueen maille. Kuitenkin olemme jäljessä tässä asiassa, emmekä ole vielä osanneet hyödyntää tätä infrasruktuuria maailmalla.
Alueen luonnon- ja mineraalivarojen kuljettaminen voisi olla meille eduksi. On puhuttu stratekisesti Norjan satamien kautta tuotavia mineraaleja ja eri jalosteita maamme läpi Eurooppaan. Tähän kutsuun Suomen pitäisi tarttua ja aloittaa työ tämän reitin saamiseksi. On kolme vaihtoehtoa ja niistä kiistellään kuntien kesken. Tietenkin tutkimuksia jokaisesta reitistä on tehty. Olisi aika hakea yhteistä tahtoa jonkun reitin saamikseksi.
Rautatie Pohjois-Suomesta Norjaan ja takaisin. Rautatieyhteys Tromsaan tai Kirkkoniemelle. Tromsan vaihroehto olisi parempi. Se olisi helpoin toteuttaa kaiken tämän jälkeen. Tämä yhteys toisi Suomeen kuljetuskapasiteettia kauemmas maailmaan. Jo olemassa olevat rautatietyhteydet liitettynä tähän antaisi mahdollisuuden suurempaankin liikennöintiin. Venäjä on nyt sen verran arvaamaton, että jättäisin Sallan rata -vaihtoehdon käyttämättä. Venäjä kasvatttaa Alakurtin sotilastukikohtaa parhaillaan, vaikkakin sen päätarkoitus on suojella Barentsinmeren alueen infrastruktuuria.
Rautatieyhteys Jäämerelle on tulevaisuuden hanke. Se on varma, jos mikä. On puhuttu vielä Helsinki - Tallinna rautatietunnelista. Se yhdistäisi meidät Eurooppaan Rail Baltica -hankkeen kanssa. Minusta molemmat radat on syytä rakentaa. Molemmat hankkeet tarvii toistansa ja tällöin meillä olisi kuljetuskapasiteettia pitkäsi aikaa ja toisi meille työtä rakentamisvaiheessa ja sen jälkeenkin.
Vain toisen rakentaminen olisi isku maallemme.
Suomi on kuitenkin Arktisen alueen tutkimuksen kärjessä ja meillä on kuitenkin eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita. Voimme koittaa myydä tätä osaamista Barentsin alueen maille. Kuitenkin olemme jäljessä tässä asiassa, emmekä ole vielä osanneet hyödyntää tätä infrasruktuuria maailmalla.
Alueen luonnon- ja mineraalivarojen kuljettaminen voisi olla meille eduksi. On puhuttu stratekisesti Norjan satamien kautta tuotavia mineraaleja ja eri jalosteita maamme läpi Eurooppaan. Tähän kutsuun Suomen pitäisi tarttua ja aloittaa työ tämän reitin saamiseksi. On kolme vaihtoehtoa ja niistä kiistellään kuntien kesken. Tietenkin tutkimuksia jokaisesta reitistä on tehty. Olisi aika hakea yhteistä tahtoa jonkun reitin saamikseksi.
Rautatie Pohjois-Suomesta Norjaan ja takaisin. Rautatieyhteys Tromsaan tai Kirkkoniemelle. Tromsan vaihroehto olisi parempi. Se olisi helpoin toteuttaa kaiken tämän jälkeen. Tämä yhteys toisi Suomeen kuljetuskapasiteettia kauemmas maailmaan. Jo olemassa olevat rautatietyhteydet liitettynä tähän antaisi mahdollisuuden suurempaankin liikennöintiin. Venäjä on nyt sen verran arvaamaton, että jättäisin Sallan rata -vaihtoehdon käyttämättä. Venäjä kasvatttaa Alakurtin sotilastukikohtaa parhaillaan, vaikkakin sen päätarkoitus on suojella Barentsinmeren alueen infrastruktuuria.
Rautatieyhteys Jäämerelle on tulevaisuuden hanke. Se on varma, jos mikä. On puhuttu vielä Helsinki - Tallinna rautatietunnelista. Se yhdistäisi meidät Eurooppaan Rail Baltica -hankkeen kanssa. Minusta molemmat radat on syytä rakentaa. Molemmat hankkeet tarvii toistansa ja tällöin meillä olisi kuljetuskapasiteettia pitkäsi aikaa ja toisi meille työtä rakentamisvaiheessa ja sen jälkeenkin.
Vain toisen rakentaminen olisi isku maallemme.
Koillisväylä
Pääosin Venäjälle kuuluva merialue Koillisväylä on taas keskustelun ytimessä. Tuo Arktisella alueella oleva meriväylä on alkaa olla kuljettavassa kunnossa nykyään. Täällä meritie Kiinaan ja Japaniin olisi lyhempi kuin Suezin kautta eteläiseen meritiehen verrattuna.
Koillisväylä on jo kesäisin suurelta osin sula. Sen odotetaan avautuvan jäästä tulevina vuosikymmeninä lisää. Jääpeite pienenee ja avovesi lisääntyy, niin väylän käyttäminen laivatavaraliikenteellä tulee lisääntymään. Jo nyt osin aluksia kulkee jääkarhujen ja hylkeiden elävöittämällä alueella. Vuosisadan loppuun mennessä jäät ovat todennäköisesti sulaneet kesäisin kokonaan. Se jos mikä helpottaa liikennettä.
Koillisväylä kuuluu Venäjälle. Venäjä on jo lisännyt Koillisväylän käyttöä omissa laivakuljetuksissaan. Uusia satamia ja vanhojen satamien kunnostuksia on jo tehty. Uusia aluksia, joiden tekniikka kestää arktisia oloja, on jo rakennettu. Samoin jäänmurtajia, teknisten valmiksien kehittämistä ja pelastusjärjestelmiä on kehitetty. Näillä Venäjä aikoo sitten vastata maailman uusiin haasteisiin koittaen voittaa väylän liikenteen itselleen. Se saisi väylämaksuja ja satama maksuja meritien käyttäjiltä. Venäjä voisi täten olla isäntä ja saisi näkyvyyttä koko mailmalle.
Miten sitten talvella? Talvisin jäätä olisi sitten käytännössä koko Koillisväylän alueella. Jo nyt tarvitaan jäänmurtajia kesällä tapahtuvassa liikenteessä. Kaikki ei ole vielä auki. Tarvitaan jäänmurtajia. Toimisiko väylä talvellakin? Mahdollisesti toimisi. Väylä vaan avataan jäänmurtajilla ja jäänmurtajat avustaa Koillisväylällä kulkevia aluksia. Sitä tehdään jo nyt.
Ilmasto on talvella ankara näillä seuduilla. Tuleeko Koillisväylästä kesäaikaan toimiva elementti väyläliikenteeseen? Sitä sietää pohtia. Olosuhteet ovat joka tapauksessa vaativat. Välimatkat on pitkät ja onnettomuuksia voi sattua. Kuitenkin väylää ollaan ottamassa käyttöön ja suunnitelmat on jo vaiheessa. Se on yhtä varmaa, kuten on ilmaston lämpeneminen. Se tuo uusia haasteita.
Koillisväylä on jo kesäisin suurelta osin sula. Sen odotetaan avautuvan jäästä tulevina vuosikymmeninä lisää. Jääpeite pienenee ja avovesi lisääntyy, niin väylän käyttäminen laivatavaraliikenteellä tulee lisääntymään. Jo nyt osin aluksia kulkee jääkarhujen ja hylkeiden elävöittämällä alueella. Vuosisadan loppuun mennessä jäät ovat todennäköisesti sulaneet kesäisin kokonaan. Se jos mikä helpottaa liikennettä.
Koillisväylä kuuluu Venäjälle. Venäjä on jo lisännyt Koillisväylän käyttöä omissa laivakuljetuksissaan. Uusia satamia ja vanhojen satamien kunnostuksia on jo tehty. Uusia aluksia, joiden tekniikka kestää arktisia oloja, on jo rakennettu. Samoin jäänmurtajia, teknisten valmiksien kehittämistä ja pelastusjärjestelmiä on kehitetty. Näillä Venäjä aikoo sitten vastata maailman uusiin haasteisiin koittaen voittaa väylän liikenteen itselleen. Se saisi väylämaksuja ja satama maksuja meritien käyttäjiltä. Venäjä voisi täten olla isäntä ja saisi näkyvyyttä koko mailmalle.
Miten sitten talvella? Talvisin jäätä olisi sitten käytännössä koko Koillisväylän alueella. Jo nyt tarvitaan jäänmurtajia kesällä tapahtuvassa liikenteessä. Kaikki ei ole vielä auki. Tarvitaan jäänmurtajia. Toimisiko väylä talvellakin? Mahdollisesti toimisi. Väylä vaan avataan jäänmurtajilla ja jäänmurtajat avustaa Koillisväylällä kulkevia aluksia. Sitä tehdään jo nyt.
Ilmasto on talvella ankara näillä seuduilla. Tuleeko Koillisväylästä kesäaikaan toimiva elementti väyläliikenteeseen? Sitä sietää pohtia. Olosuhteet ovat joka tapauksessa vaativat. Välimatkat on pitkät ja onnettomuuksia voi sattua. Kuitenkin väylää ollaan ottamassa käyttöön ja suunnitelmat on jo vaiheessa. Se on yhtä varmaa, kuten on ilmaston lämpeneminen. Se tuo uusia haasteita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)