En ole kertaakaan kirjoittanut blogiini maahanmuutosta tai maahanmuuttajista. Laitan tänne nyt yhden ainakin tälläkertaa. Motivaatio tähän tekstiin tuli viikkoja sitten käymääni keskusteluun erään nuoren henkilön kanssa.
Maahanmuutto on joko vitsaus tai siunaus. Molemmat ovat noin tasavertasia. Tähän tekstiin laitan tuosta vitsauksesta.
Se lyhyt keskustelu tässä toukokuun aikana johti siihen, että jonku päivän sen jälkeen mietin asiaa.
Jätetään tästä keskustelusta pois humanitääriset syyt ja mahdolliset yhteiskuntaa rasittavat maksut maahanmuutosta. johtuvia kuluja.
Otetaan ensin asia nimeltä status quo. Jos lähetään ensin siitä, että yhteiskunnassa on joku vuosittainen rahamäärä, joka kuuluu yrityksille, yksityisille, valtiolle ja säätiöille. Tilanne kuva:
Suomeen tulee suuri määrä pakolaisia ja niitähän tuli vuonna 2015. Tällöin meille tuli se 30000 henkilöa lisää maahan. Heidät on otettava maahan. He ovat paenneet oman maan olosuhteita ja etsivät turvaa. EU alueella on vapaa liikkuvuus. He ovat päässeet jo maahan nimeltä Suomi. He ovat meidän vastuulla. Joko annetaan turvapaikka tai sitten määrätään palautus. Tää porukka tuli sitten suurelta osin suomeen. Heille annettiin turvapaikka. Nyt alkaa sitten kotoutus. Kotoutus joudutaan tekee, jotta maahan tulleet ihmiset oppisivat kieltä, oppisivat ammattia, oppisivat työtä ja pääsisivät työpaikkaan kiinni. Tässä vaiheessa he ovat suurelta osin saaneet myös kansalaisuuden. He ovat suomalaisia.
Meitä on päälle 5 518 752 suomalaista (huhutikuun 2019 ennuste). Nyt tuli useampi kymmenen tuhatta lisää. Meidän on annettava heille rahaa. He saavat sitä. ensin toimeentulotukena, myöhemmin opintotukena ja sitten ehkä oppisopimustukena ja sen jälkeen palkkana. Alkujaan toimeentulotukena. Tätä tuke a saa myös paljon kantasuomalaisia. Toimeentulossa on raha ns status quo. Nyt tätä rahaa on jaettava myös näille uussuomalaisille. Sitten mennään siihen, että rahaa menee enemmän kuin sitä on varattu. Éhkä valtio budjetoi lisää. Pääasiassa kuitenkin rahaa on vain uno määrä ja siten se on jaettava kantasuomalaisten ja uusuomalaisten kesken. Näin ollen todennäköisesti tuki pienenee...tai kuten sitä nyt kutsutaan... vastikkeelliseseksi tueksi. Tässä yhtälössä sitten kaikki häviää ja erityisesti kantasuomalaiset pettyy ja turhautuu. Eräs mamu vei mun ruokarahan. Mihin tästä sitten toimeentulossa ohjataan. Ruoka-apuun ja sen pitkään jonoon.
Otetaans toinen esimerkki. Olemme työttömiä Suomessa. Nyt työnhaussakin ja työttömien joukossa on lisää suomalaisia. Te keskus kuhertelee valtion kanssa ja kehittää suomalaisille uusia väyliä työelämään. Nyt ollaan työnvälitys ja töihin paluu jutussa yhtä aikaa kantasuomalaisten ja uussuomalaisten kanssa. Onhan meillä yhtäläiset mahdollisuudet päästä töihin. Törkee työttömiä solvaava repliikki edellinen lause. Meille kerrotaan joka paikassa olevamme samassa työttömien joukossa edellämainittujen uususomalaisten kanssa. Tässä tulee jo ristiriita koko jutun kanssa. Me emme ole yhtäläisessä jonossa uussuomalaisten kanssa. Kantasuomalainen on loppupeleissä huonommassa asemassa näiden maahanmuutajien kanssa, kun haetaan työpaikkaa. Meillä on elementti, joka on ainakin 1990 luvun laman jälkeen pitänyt ison osan työttömistä pitkäaikaistyöttöminä. Minä näen pitkäaikaistyöttömät riskinaä työnantajalle. Heidän on helpompi kouluttaa maahanmuuttaja töihin kun ottaa pitkäaikaistyötön ns "opettelemaan" sitä. Meillä suomalaisilla on jo olemassa koulutus ja entinen työkokemus. Näin ollen työnhakutilanteessa maahnamuuttaja pääseen työhön. Hän tarvii sitä. ei muuten pääse kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan. Kantasuomalainen on kiinnitetty yhteiskuntaan syntyperänsä ansiosta. Kuten odottaa saattoi, uussuomalainen sai työpaikan. Edelleen kuritetaan työtöntä kantasuomalaista. Hän saa keppiä huonosta onnistumiestaan.
Oli niin tai näin. Meillä työelämä muuttuu 2010-2020 luvun työpaikoiksi. Digitaalisaaatio ja robotisaatio valtaa aloja. Kuinka paljon me tarvimme työvoimaa tulevaisuudessa? Aina vähemmän. Me jätämme osan kansalaisista omilleen. Emme paranna yhteiskunna tilaa.
En ole kuitenkaan mikään ihmeiden tekijä tässäkään asiassa. Mielipiteeni olen antanut. Kuunteleeko tätä kukaa, on toinen asia. Suomalaiset on unohdettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti