Suomi on pohjoisessa. Sijaintimme on molemmin puolin pohjoista napapiiriä. Barents on pohjoisessa Suomesta katsottuna. Ei kaukana mutta meillä ei ole omaa yhteyttä Barentsinmerelle. Olemme sillai motissa Koillisväylään nähden ja meillä ei ole Barentsin alueen luonnovaroja käytettävisssä.
Suomi on kuitenkin Arktisen alueen tutkimuksen kärjessä ja meillä on kuitenkin eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita. Voimme koittaa myydä tätä osaamista Barentsin alueen maille. Kuitenkin olemme jäljessä tässä asiassa, emmekä ole vielä osanneet hyödyntää tätä infrasruktuuria maailmalla.
Alueen luonnon- ja mineraalivarojen kuljettaminen voisi olla meille eduksi. On puhuttu stratekisesti Norjan satamien kautta tuotavia mineraaleja ja eri jalosteita maamme läpi Eurooppaan. Tähän kutsuun Suomen pitäisi tarttua ja aloittaa työ tämän reitin saamiseksi. On kolme vaihtoehtoa ja niistä kiistellään kuntien kesken. Tietenkin tutkimuksia jokaisesta reitistä on tehty. Olisi aika hakea yhteistä tahtoa jonkun reitin saamikseksi.
Rautatie Pohjois-Suomesta Norjaan ja takaisin. Rautatieyhteys Tromsaan tai Kirkkoniemelle. Tromsan vaihroehto olisi parempi. Se olisi helpoin toteuttaa kaiken tämän jälkeen. Tämä yhteys toisi Suomeen kuljetuskapasiteettia kauemmas maailmaan. Jo olemassa olevat rautatietyhteydet liitettynä tähän antaisi mahdollisuuden suurempaankin liikennöintiin. Venäjä on nyt sen verran arvaamaton, että jättäisin Sallan rata -vaihtoehdon käyttämättä. Venäjä kasvatttaa Alakurtin sotilastukikohtaa parhaillaan, vaikkakin sen päätarkoitus on suojella Barentsinmeren alueen infrastruktuuria.
Rautatieyhteys Jäämerelle on tulevaisuuden hanke. Se on varma, jos mikä. On puhuttu vielä Helsinki - Tallinna rautatietunnelista. Se yhdistäisi meidät Eurooppaan Rail Baltica -hankkeen kanssa. Minusta molemmat radat on syytä rakentaa. Molemmat hankkeet tarvii toistansa ja tällöin meillä olisi kuljetuskapasiteettia pitkäsi aikaa ja toisi meille työtä rakentamisvaiheessa ja sen jälkeenkin.
Vain toisen rakentaminen olisi isku maallemme.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Koillisväylä
Pääosin Venäjälle kuuluva merialue Koillisväylä on taas keskustelun ytimessä. Tuo Arktisella alueella oleva meriväylä on alkaa olla kuljettavassa kunnossa nykyään. Täällä meritie Kiinaan ja Japaniin olisi lyhempi kuin Suezin kautta eteläiseen meritiehen verrattuna.
Koillisväylä on jo kesäisin suurelta osin sula. Sen odotetaan avautuvan jäästä tulevina vuosikymmeninä lisää. Jääpeite pienenee ja avovesi lisääntyy, niin väylän käyttäminen laivatavaraliikenteellä tulee lisääntymään. Jo nyt osin aluksia kulkee jääkarhujen ja hylkeiden elävöittämällä alueella. Vuosisadan loppuun mennessä jäät ovat todennäköisesti sulaneet kesäisin kokonaan. Se jos mikä helpottaa liikennettä.
Koillisväylä kuuluu Venäjälle. Venäjä on jo lisännyt Koillisväylän käyttöä omissa laivakuljetuksissaan. Uusia satamia ja vanhojen satamien kunnostuksia on jo tehty. Uusia aluksia, joiden tekniikka kestää arktisia oloja, on jo rakennettu. Samoin jäänmurtajia, teknisten valmiksien kehittämistä ja pelastusjärjestelmiä on kehitetty. Näillä Venäjä aikoo sitten vastata maailman uusiin haasteisiin koittaen voittaa väylän liikenteen itselleen. Se saisi väylämaksuja ja satama maksuja meritien käyttäjiltä. Venäjä voisi täten olla isäntä ja saisi näkyvyyttä koko mailmalle.
Miten sitten talvella? Talvisin jäätä olisi sitten käytännössä koko Koillisväylän alueella. Jo nyt tarvitaan jäänmurtajia kesällä tapahtuvassa liikenteessä. Kaikki ei ole vielä auki. Tarvitaan jäänmurtajia. Toimisiko väylä talvellakin? Mahdollisesti toimisi. Väylä vaan avataan jäänmurtajilla ja jäänmurtajat avustaa Koillisväylällä kulkevia aluksia. Sitä tehdään jo nyt.
Ilmasto on talvella ankara näillä seuduilla. Tuleeko Koillisväylästä kesäaikaan toimiva elementti väyläliikenteeseen? Sitä sietää pohtia. Olosuhteet ovat joka tapauksessa vaativat. Välimatkat on pitkät ja onnettomuuksia voi sattua. Kuitenkin väylää ollaan ottamassa käyttöön ja suunnitelmat on jo vaiheessa. Se on yhtä varmaa, kuten on ilmaston lämpeneminen. Se tuo uusia haasteita.
Koillisväylä on jo kesäisin suurelta osin sula. Sen odotetaan avautuvan jäästä tulevina vuosikymmeninä lisää. Jääpeite pienenee ja avovesi lisääntyy, niin väylän käyttäminen laivatavaraliikenteellä tulee lisääntymään. Jo nyt osin aluksia kulkee jääkarhujen ja hylkeiden elävöittämällä alueella. Vuosisadan loppuun mennessä jäät ovat todennäköisesti sulaneet kesäisin kokonaan. Se jos mikä helpottaa liikennettä.
Koillisväylä kuuluu Venäjälle. Venäjä on jo lisännyt Koillisväylän käyttöä omissa laivakuljetuksissaan. Uusia satamia ja vanhojen satamien kunnostuksia on jo tehty. Uusia aluksia, joiden tekniikka kestää arktisia oloja, on jo rakennettu. Samoin jäänmurtajia, teknisten valmiksien kehittämistä ja pelastusjärjestelmiä on kehitetty. Näillä Venäjä aikoo sitten vastata maailman uusiin haasteisiin koittaen voittaa väylän liikenteen itselleen. Se saisi väylämaksuja ja satama maksuja meritien käyttäjiltä. Venäjä voisi täten olla isäntä ja saisi näkyvyyttä koko mailmalle.
Miten sitten talvella? Talvisin jäätä olisi sitten käytännössä koko Koillisväylän alueella. Jo nyt tarvitaan jäänmurtajia kesällä tapahtuvassa liikenteessä. Kaikki ei ole vielä auki. Tarvitaan jäänmurtajia. Toimisiko väylä talvellakin? Mahdollisesti toimisi. Väylä vaan avataan jäänmurtajilla ja jäänmurtajat avustaa Koillisväylällä kulkevia aluksia. Sitä tehdään jo nyt.
Ilmasto on talvella ankara näillä seuduilla. Tuleeko Koillisväylästä kesäaikaan toimiva elementti väyläliikenteeseen? Sitä sietää pohtia. Olosuhteet ovat joka tapauksessa vaativat. Välimatkat on pitkät ja onnettomuuksia voi sattua. Kuitenkin väylää ollaan ottamassa käyttöön ja suunnitelmat on jo vaiheessa. Se on yhtä varmaa, kuten on ilmaston lämpeneminen. Se tuo uusia haasteita.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Kaasua ja öljyä mereltä
Luin tuossa artikkelia pohjoisen ja arktisen alueen luonnonvaroista ja luonnosta.
Suomi on pohjoisen maapallon osana oleva maa ja kolmasosa Suomesta sijaitsee pohjoisen napapiirin yläpuolella. Meidät voi luokitella siten arktiseksi valtioksi.
Arktinen luonto on siten olennainen osa meidän maatamme ja maassamme on joitain pieniä luonnonvaroja ja niitä koitetaan hyödyntää ensinnäkin omaksi parhaaksi. Siten vielä, jos saatais tuosta vielä hyvinvointia kansalaisille, se toisi tuloja myös valtiolle.
Arktisen alueen luonnonvarat on pääosin toisten hyötynä ja Suomi on jäänyt pieneksi palaksi tuota suurta palapelia, jota aletaan pelata nyt Norjan, Venäjän, Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa. Matkaan on ilmoittautunut Kiina, Etelä-Afrikka, Brasilia ja Intia. Suomella ei ole näitä luonnovaroja, joihin kuuluu ennekaikkea öljy ja maakaasu. Näitä on pohjoisella Jäämerellä ja lähinnä meitä on Norjan Snösvit ja Venäjän Stokman. Nämä isot öljy ja maakaasuesiintymät ovat näillä kahdella maalla etusijalla tulevaisuuden elinkeinona.
Lisää esiintymiä on tiedossa ainakin Venäjällä. Venäjä panostaakin nyt näiden esiintymien pumppaamiseen ja jalostamiseen sekä myymään maakaasua polttoaineeksi lähialueiden valtiolle ja nyt on nähty Venäjän tekevän kauppaa jo Kiinan kanssa. Sillä onkin edellyttykset tähän ja tekniikkaa kehitetellään koko ajan lisää. Heillä on isot alueet, joita voivat hyödyntää.
Norja taas on avannut jo osan Snöhvit:n kaasukentästä ja tulee investoimaan lisää siihen. Samoilla alueilla Norjalla on Goliat:n kaasukenttä ja sekin on yksi heidän tulevaisuuden investoinnestaan. Paljon on näillä kavereilla puuhaa ja varmaa on se, että mitään näistä ei jätetä tekemättä. Näillä näkymin öljyä näiden valtioiden alueilla on vielä kymmeniksi vuosiksi ja samoin kaasuesiintymät ovat mahtavat verrattuna kotimaisiin hankkeisiin nähden.
Suomi on pohjoisen maapallon osana oleva maa ja kolmasosa Suomesta sijaitsee pohjoisen napapiirin yläpuolella. Meidät voi luokitella siten arktiseksi valtioksi.
Arktinen luonto on siten olennainen osa meidän maatamme ja maassamme on joitain pieniä luonnonvaroja ja niitä koitetaan hyödyntää ensinnäkin omaksi parhaaksi. Siten vielä, jos saatais tuosta vielä hyvinvointia kansalaisille, se toisi tuloja myös valtiolle.
Arktisen alueen luonnonvarat on pääosin toisten hyötynä ja Suomi on jäänyt pieneksi palaksi tuota suurta palapelia, jota aletaan pelata nyt Norjan, Venäjän, Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa. Matkaan on ilmoittautunut Kiina, Etelä-Afrikka, Brasilia ja Intia. Suomella ei ole näitä luonnovaroja, joihin kuuluu ennekaikkea öljy ja maakaasu. Näitä on pohjoisella Jäämerellä ja lähinnä meitä on Norjan Snösvit ja Venäjän Stokman. Nämä isot öljy ja maakaasuesiintymät ovat näillä kahdella maalla etusijalla tulevaisuuden elinkeinona.
Lisää esiintymiä on tiedossa ainakin Venäjällä. Venäjä panostaakin nyt näiden esiintymien pumppaamiseen ja jalostamiseen sekä myymään maakaasua polttoaineeksi lähialueiden valtiolle ja nyt on nähty Venäjän tekevän kauppaa jo Kiinan kanssa. Sillä onkin edellyttykset tähän ja tekniikkaa kehitetellään koko ajan lisää. Heillä on isot alueet, joita voivat hyödyntää.
Norja taas on avannut jo osan Snöhvit:n kaasukentästä ja tulee investoimaan lisää siihen. Samoilla alueilla Norjalla on Goliat:n kaasukenttä ja sekin on yksi heidän tulevaisuuden investoinnestaan. Paljon on näillä kavereilla puuhaa ja varmaa on se, että mitään näistä ei jätetä tekemättä. Näillä näkymin öljyä näiden valtioiden alueilla on vielä kymmeniksi vuosiksi ja samoin kaasuesiintymät ovat mahtavat verrattuna kotimaisiin hankkeisiin nähden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)