Palkansaajajärjestöt SAK, STTK, Akava ja EK sekä KT eivät saaneet aikaan keksitettyä tuloratkaisua. Näin neuvottelut siirtyi syksyyn liittokohtasille työmarkkinaneuvotteluille.
Ainakaan tapaamisista näitä herroja ei voi haukkua. Olihan tämä uutinen mediassa jo useamman viikon.
Suomalainen yhteiskunta on suurelta määrin järjestäytyny eri järjestöihin ja yhdistyksiin. Suurinpia näistä on ihan oikeutetusti palkansaajat ja heidän vastapuolensa EK.
Suomessa on ollut viime 20 vuoden ajalta aika vaikeita aikoja taloudellisesti. Onhan toki ollut aiempinakin vuosikymmeninä. Nyt vain tuo 20 vuotta tuntuu pitkältä, kun olen itse elänyt tätä aikaa nuoruudesta aikuisuuteen.
Olen seurannut muiden tärkeiden uutisten seassa myös työmarkkinapolitiikkaa. TV:stä tuohon ei saa aina kaikkea erimielisyyksiä esille. Olen tuon tiedon varassa ja sitten voin etsiä netistä artikkeleita, joissa puhutaan työmarkkinoiden kulusta.
Mikä on sitten näiden työmarkkinaneuvotteluiden tulos? Nämä asiat on isoja. Ainakin palkansajalle. Mistä löytyy se tulo, jolla kansalaiset voi tehdä hankintoja ja kuluttaa kaupan toivomalla tavalla. Yleensä näissä neuvotteluissa on suurinpana kiistana palkankorotukset.
Työnantaja ei ollut halukas antamaa palkakorotuksia, vaan olisi maksanu ne jotenkin työnantajamaksujen vähentämisellä ja jollaine eläkeratkaisuilla. Luin jostain, että nämä eläkerahat olisivat olleet erotettu tulevien sukupolvien eläkkeistä. Näin olen hyvilläni, ettei palkansaajajärjestöt suostuneet tuohon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti