Eräänlaista tunneterapiaa vai onko?

Eilen käsiini tai lukemaani juttuun oli kirjoitettu eräänlaisia yhdysanoja. Siinä ei sinällään ole mitään outoa. Ne olivat suomenkielisiä yhdyssanoja. Näissä sanoissa oli kuitenkin uusi elementti, jota en oikeastaan aiemmin osannut olettaa. Uutta siinä ei ole, Sanaleikkeja Suomen kielessä on toki tehty ennenkin.

Sanat ovat yhdyssanoja, jotka in kirjoitetty yhteen, vaikkakin ne merkitsee toista asiaa. Näin yhdistettynä niistä on saatu uusia yhdyssanoja, joista osa voi vielä tullakin käyttöön kieleemme rikastustttamaan sitä.

Sanat ovat seuraavat: Tunnekuohuviiniä irtoseksipommisuojassa.
                                    Synnytyspolttoöljytuotantolaitos.
                                   Ihmelääkekaappihomofobia.

Nämä sanat itse asiassa merkitsee jotain. Järkevää käyttöä näille ei ole. Tunnekuohuviini tulee sanoista tunnekuohu ja kuohuviini. Ne yhdistetään toisiinsa yhdyssanaksi ja näin meillä on ihan uusi sana.
Tuo olisiki jotain, jos juhlassa tarjotaankin tunnekuohuviiniä. Irtoseksipommisuoja olisi uudenlainen väestösuoja. Synnytyspolttoöljytuotantolaitos olisi uudenlainen innovaatio meidän energiantarpeeseen. Mitä tuo sitte on, sitä saa jokainen miettiä itse
.
On tää Suomen kieli monimuotoinen. Ainakin meistä kaikenlaiset sanaleikit on hauskoja. Onko tämä sanaleikki vai ihan oikeaa kielen kehittämistä? Mitä tahansa se on kaikki on mahdollista.

Vuosia tänään

Olen tänään täyttänyt 45 vuotta. Syntymäpäiväni on sitten 4 päivää ennen jouluaattoa. Viimeisen puolen vuoden aikana on laiminlyönyt tätä blogisivun ylläpitoa. On tullut oltua aina jossain pienessä hommassa kiinni ja olen siten unohtanut. Toisaalta maailmassa ei ole juuri mitään erityista tapahtunut (omasta mielestä), enkä siten ole jaksanut aikaisempia aiheita niin suureen määrään kommentoida. Minun maailmankuva on ehkä jokseenkin vääristynyt, johtuen monesta asiasta. Olen yksinäinen vaeltaja turhuuden tavaratulvassa. On minulla ystäviä ja kavereita mutta sieluni on kai lonely rider.
En ole jaksanut miettiä tänne kirjoitettavaa. En ole alkanut marisemaan tai mairitteelemaaan mitään maailma asiaa. Jokseenkin tuttu tunne ollut joka päivä. Jokainen päivä on suunnilleen samanlainen. Nukkuminen samoin. Uniani en muista ja siten niistäkään ei ole kertomista. Luettavaa olisi mutta tietokone ja nettiselailu vie enemmän aikaa. Televisio samoin. Tuossa on kyllä jokunen kirja, jota voisi alkaa lukea. Liikuntaharrasteet oli tärkeä nyt menneenä syksynä ja nyt netkin ovat vähentyneet. Vähän on apea mieli. Tottu jo siihen elämänrytmiin. Musiikin kuuntelu on pysynyt. Se soikin tietokoneen kautta päivittäin. Radion puheohjelmia kuuntelen mielellään. Taideharrastukseni tarkemmin sanottuna itse opittujen taulujen tekeminen on saanut lisää innostusta. Lenkin aloittanut sen ja muitakin omia aiheita piirtämän. Näin koko syksyni on mennyt.