En ole kommentoinu tai kirjoittanut juuri mitään yhteiskuntasopimusneuvotteluista mennen syksyn ja kesän aikana. Miksi en? Olen kyllä pohtinut asiaa mielessäni ensimmäisestä yrittämisestä alkaen.
Kriisitietoisuus. siitä on puhuttu koko ajan. Päääministeri piti televisiopuheen asiasta ennen työmarkkinajärjestöjen mielenilmausta yhtenä torstai iltana. Paljon pääministeri yritti tehdä selväksi, että tämmöinen sopimus pitäisi saada aikaan. Puhe oli 5% kilpailukyvyn parantamiseen saavutettava laskelma, jota Suomen yrityselämä tarvii. Vertauksena on Ruotsi, Saksa ja jokunen naapurimaa pohjoisella sijainnillamme. Vienti ei vedä, kun työvoima ja hankintakustannukset ovat liian korkeat.
Miten sitte saadaan tämä kustannuskysymys sitten hoidettua? Kysymykseeen tuskin on yhtä vastausta. Eri laskelmia tehdään niin elinkeinoelämän kuin palkansaajien tutkimuslaitoksissa. Kaikki antaa jonkun saman vastuualueen ja sitten monia omiin lähtökohtiin sopivia lauusntoja laskelmista.
Itse pienituloiloisena työttömänä olevana henkilönä en ymmärrä sen enempää palkansaajien kuin elinkeinoelämän tuomia vaihtoehtoja.
Tänään kariutuneet yhteiskuntasopimusneuvottelut kaatui sitten jo neljänne kerran. Yrityksestä herroja ei voi syyttää. Työmarkkinajärjestöt on saatu takaisin neuvotteluihin toistaiseksi usean kerran mutta jaksaako osapuolet enää neuvotella kun näkemykset on kaukana toisistaan ja osapuolet on asettuneet omiin saavutuksiin todella lujasti. Tietenkin jäsenet on SAK:laisen jäsenliiton pääomistajia. AKT tule esiin ominen vaatimuksineen jättäytymällä pois tästä sopimuksesta. Tääkin on jäsenten asia ja keskusjärjestöjen neuvottelijain kädet on sidottu jäsenliittojen päätöksiin.
Nyt osapuolet syyttävät toisiaan sopimuksen kariutumisesta. Ilmeisesti suuremman ansiotulon saavien palkansaajien järjestöt olisivat tehneet sopimuksen. Pienipalkkaisten ja naisvaltasten alojen jäsenistö olisi hyväksynyt säästöt vaikka kin hammasta purren. Yhtään helpompaa ei ole se, että mahdolliset työehtojen heikennykset ja palkanalennukset koskee eniten näitä aloja. Kuljetusala taas haluaa omat sopimuksensa paremmaksi kuin edellinen, eli nykyinen. Suuria sanoja ja pieniä tekoja. Tästä ei tulllut mitään. Kansalaisia valistetaan kriisititeoisuudesta ja samalla pitäisi luopua omasta. Ei ole helppo tehtävä hallituksellakaan. Ei edellinenkään hallitus onnistunut työssään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti